Kävimme testaamassa paikallista kiipeilyseinää. 12 metriä korkea mesta, jossa on reittejä 4b:stä 6c:hen (oiskohan joku seiskakin ollut). Aika suolainen hinta tosin, 14 frangia eli melkein yhdeksän euroa per kerta. Mutta seinä on ihan hyvä. Urheiluhallin seinään pultatulta vanerilla on pitkää reittiä ja pientä boulderia. Kivaa.

Tein myös vaativan suorituksen, eli liidasin yhden reitin ja kuulemma vielä onsightinä. Vein siis köyttä mukanani ylös, kun yleensä olen tottunut kiipeilemään yläankkurin turvin. Jatkot olivat seinässä valmiina, mutta pelotti se silti, vaikka neljäbee oli reitin vaikeusaste. Vaikka ote on kuinka hyvä, niin kymmenessä metrissä sitä epäilee kaikenlaista, esimerkiksi mankan kestävyyttä, omia lihaksiaan (jättiläismäiset ja kestävät), kenkien kitkaa ja vaikka mitä. Monet kiipeilijät sanovat, että todellinen kiipeäminen alkaa vasta liidatessa. Allekirjoitan väitteen, vaikken itseäni vielä millään lailla kiipeilijäksi tai liidaajaksi luekaan, missään nimessä.

1445402.jpg
Meikä menee. Simo kuvasi.

Mutta joo, laskeltukin on. Tänään pidimme rinnepäivän, kun pilvinen sää olikin vain puolipilvinen. Joskus ala-asteella maantiedon kokeessa kutsuin puolipilvisyyden symbolia puoliaurinkoiseksi, onhan se paljon kuvaavampi käsite. Joka tapauksessa, jätimme reput, kamerat ja turhat sälät kämpille ja lähdimme tsekkailemaan rinteitä. Nehän olivat oikein kivoja. Kokeilin Salomonin AK Rocket X-Wingejäni, 195cm, swallow tail (myynnissä edullisesti, kiinnostuneet pistäkää mailia), olivat aivan loistavat rinnehommissa. Lähinnä varmaankin siksi, että niissä oli terävät kantit ja takaisin potkaiseva pohja. Yli 30-metristä käännöstä tyhjässä rinteessä, siistiä.

Olen ollut hieman huolissani blogini tekstin määrästä. Se on ollut aika vähäistä. Toisaalta kehitys lienee luonnollista, koska blogin alkuvaiheessa oli paljon kerrottavaa viitekehykseen eli alppitouhuihin liittyen. Nyttemmin sellaisista niin sanotusti perusaiheista ei "tarvitse" kirjoittaa, mutta toisaalta uusiakaan ajatuksia ei ole liiemmälti näkynyt, joista laveasti tarinoida. Kertoo ehkä siitä, että olisi sittenkin kannattanut opiskella monimutkaisia asioita, eikä lähteä pummailemaan ja harrastamaan yksinkertaisia hiihtohommia...

Tänä talvena olen alkanut panostaa enemmän myös palkalliseen kirjoittamiseen. Tai paremminkin sellaisen tulevaisuuden rakentamiseen. Kun kirjoittaa ja kuvaa ja ideoi ja tekee ties mitä lähes päivittäin, niin vapaa-ajan kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Aikanaan aloitin blogin osittain siksi, että talven aikana säilyisi kirjoitustuntuma. Hommat ovat nyt pyörähtäneet siihen suuntaan, ettei blogia tarvitse sen takia pitää yllä, vaan ihan vain harrastuksena. Paitsi kyllähän Kashmirista tuli pari liuskaa näpyteltyä.

Engelissä ja Alpeilla yleensäkin on alkanut nyt jonkinlainen matalapaineen kausi. Pilvistä, pientä sadetta, välillä hyvin vähän aurinkoa. Nollaraja, eli missä lämpötila menee miinukselle, nousee noin 2500 metriin. Se on törkeän korkealla. Loppuviikosta pitäisi ennusteen mukaan nollarajan laskea 1300 metriin, eli toisin sanoen märkä lumi jäätyy. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että huonolla tuurilla alle 3000 metrissä voi olla vähän nihkeät ja vaaralliset laskukelit. Engelin toppihissi vie 3020 metriin...