Pahiten osumaa ovat ottaneet sukset. 4FRNT:n sivakat lähtivät alennusmyynnistä mukaan muistaakseni toisen kauden lopulla, eli nyt noilla on hiihdelty reilut kaksi täyttä kautta. Huomasin Kashmirin-reissun jälkeen, että kantti on mennyt vähän poikki. Myöhemmin se oli revennyt lisää. Noudatin kuuliaisesti ohjeita käyttää sitä oikean jalan ulkokantin kohdalla, niin ei häiritse niin paljon laskua.
En ole pitkään aikaan uskonut kanttien ihmeitä tekevään voimaan: offarilla kantit ovat harvoin tarpeen (jos on jäinen paikka, niin silloin olen väärässä paikassa) ja rinteitä varten voi vuokrata puikkasukset. Pohjillakaan ei ole niin väliä, koska harvoin olen uskaltanut vetää suorilla alas niin lujaa, että vauhtia ei olisi ollut tarpeeksi. Niinpä noilla suksilla on pärjännyt oikein mukavasti.
Tällä kaudella testailin jonkun verran muita suksia. Huomasin, että rakkaat mustat puikulani olivat alkaneet kuoleentua, toisin sanoen ne eivät potkaisseet pätkääkään enää takaisin käännöksestä. Noh, kuvatessa silläkään ei ole ollut niin väliä, mutta silloin kun kamera on repussa, niin mieluiten hiihtäisin toki hyvillä kamoilla.
Yllätyinkin, kun nyt molemmat sukset alkavat näyttää tuomituilta seinäkoristeiksi:
Pohjat monojen alta.
Päältäpäin. Tullut tehtyä ahkerasti krosseja kaikista lukemattomista jättidropeista, siksi varmaan tuollaiset reunat.
Entäpä monot? Olen käyttänyt astetta jäykempiä semikilpamonoja, koska ne saa kireälle ja niissä on hyvä tuntuma sukseen. Taitavat olla muuten jo kolme kautta vanhat, eli vuoden 2005 mallistoa. Vai olisikohan ylikautiset vuodelta 2004? Jotakin sinnepäin joka tapauksessa.
Tällä kaudella nuokin alkoivat pyöriä jalassa melkein ympyrää. Sisäkenkä on siis aika kulunut. Noh, sehän tarkoittaa vain sitä, että pitää laskea paremmin, kun mono ei korjaa virheitä. Soljet ovat vääntyneet siten, etteivät (osa niistä, siis) ne vedä ihan oikeaan suuntaan. Pikkuvikoja.
Vähän isommat ongelmat alkoivat loppukaudesta, kun ulkokengät pohjat alkoivat olla niin kulahtaneet, että siteet piti lyödä käsin kiinni. Monossa ei siis ollut tarpeeksi matskua painamaan jousta paikalleen. Yksi vaihtoehto olisi pistää vibramista lisää tavaraa pohjaan, mutta ehkä joudun luopumaan kauden päätteeksi myös näistä kapistuksista:
Sisäkenkä, päältä.
Ulkokenkä, takaa.
Avokypärä on jo viitisen vuotta vanha, joten se jäi jo ennen kauden alkua kotiin. Osittain myös siksi, että kahden kypärän roudaaminen ympäriinsä on tilaavievää. Ajattelin myös, että full face toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Tämän kauden jälkeen voin todeta, että haikkauksilla kuolakuppi on veemäinen vehje. Pitää keksiä ensi kaudeksi jokin ratkaisu.
Lipan jos löytäisi jostakin varaosana, niin näyttäisi paljon coolimmalta. Pienet naarmut ovat pieniä naarmuja, mutta niitä kun tulee tarpeeksi, niin kypärä pitäisi vaihtaa.
Uusimmat laskuvaatteeni sain keväällä 2006. Hyvin ovat palvelleet, vaikkakin värit ovat vähän hävinneet. Laskuvaatteita ei tarvitsisi vaihtaa kovin usein, ellei halua välttämättä sovittaa takkia uusien hanskojen värimaailmaan tai siteitä ja housujen kuosia toisiinsa. Ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa, kun takkia on pessyt tarpeeksi: kyllästeaineista huolimatta sadetakkiominaisuudet alkavat kärsiä. Millä lie lipeällä pitäisi kuoret pestä, jotta hien haju ei tulisi takaisin heti parin kuumemman haikin jälkeen takaisin. En tiedä. Noh, värit ainakin lähtevät herkästi:
Alkuperäinen väri keskellä.
Vaikka kamat näyttävät vähän räjähtäneiltä, niin olen oikeastaan tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että välineet ovat kuluneet oikeassa käytössä. Muistuttaa myös siitä, että olen saanut viettää aika hienoja aikoja - ja aika usein. Jos joku sponsori lukee tätä, niin tavaraa otetaan käyttöön bloginäkyvyyttä vastaan!
Kommentit