Jotakin taikavoimia tässä keskuksessa on. Olen laskenut täällä kahtena päivänä ja molempina päivinä olemme päässeet tekemään ensijälkiä puuterikenttiin. Huh.

Aamulla lähdimme siis ylös, kun ulkona näytti aurinkoiselta.

Lumi oli harvinaisen hienoa. Kevyttä pakkaslunta, jota vieno tuuli oli hieman päässyt pakkaamaan. Naamalle lensi, painottomuus vaivasi suksien alla ja aurinko paistoi. Aivan luksusta, kertasen kaikkiaan. Hmm, näitä hehkutuksia tulee nykyään vähän liian usein, parin viikon välein. Vie ehkä tehoa ja uskoa näistä uskomattomista siivuista. Mutta onneksi ei tarvitse koijata, riittää kun kertoo tosiasioista.

Jotain kertoo myös se, ettemme ehtineet kaivamaan kameraa kuin pari kertaa repusta. Oli vain siistiä kerrankin laskea, hyppiä, pomppia ja fiilistellä. Niksissä ei uskalla oikein ottaa ilmaa, kun jokaisen kallion alla on joko jäätikköä, railoja, serakkeja, kiviä tai muuten vain risua, mutta täällä pieniä hyppyjä saa ottaa ilman etukäteistarkistuksia. Huippuhommaa.


Simo-guido kelluttelee jossakin mäessä.


Miku veteli vauhdilla.


Välillä oli unternebeliä eli jotain alapilvisysteemiä.

Kävimme myös jäätiköllä. Edellisellä reissulla se jäi kokematta. Titliksellä pilvimeri näytti komealta. Niksissä sellaiset maisemat olivat harvassa. Pisteet Engelille.


Turisteja ihmettelemässä maisemia. Japanilaisten lisäksi sieltä löytyi länkkäreitäkin.

Ai niin, osaisiko joku selittää, että miksei lumi sula ylhäällä, vaikka auringon paistaessa siellä on tosi kuuma? Ehkä tyhmä kysymys, mutta niin on kysyjäkin.