Reissu kuin reissu, niin ensimmäinen viikko menee aina vähän niin ja näin. Pitää opetella hitosti taas uutta, tapaa paljon ihmisiä, reitit kylillä ovat vielä vähän erikoiset, rinteistä puhumattakaan. Mutta toisaalta olen tottunut jo siihen ja ehkä vähän varautunutkin, joten eipä ole tullut kevyt blues yllätyksenä, tälläkään kertaa.

Niksissä lasketaan ja vaelletaan paljon jäätikköalueilla. Toisin sanoen turvalliseen lasketteluun kuuluu suksien lisäksi aika paljon kaikenlaista jäätikkökamaa. Kertainvestointina jäähakku, jääraudat, taljantekovehkeet ja randoköysi maksavat aika paljon. Toisaalta suurin osa tavaroista on käytännössä ikuisia, joten käyttöpäiville/vuosille jaoteltuna hinta jäänee ihan kohtuulliseksi.

Eipä sillä, pakkohan turvallisuusasioiden on olla kunnossa. Ja niiden käyttämistä pitää harjoitella paljon ja usein, jotta tositilanteessa paniikki ei valtaa mieltä, vaan kaverin saa ylös railosta tai muusta pahasta paikasta kuten asiaan kuuluu.

Jos jyrkänlaskuun mielii, niin suksien pitäisi olla kunnossa. Huomasin tänään, että rakkaista 4frnt-sivakoistani toinen on turmeltunut. Kantti on mennyt poikki, ja nyt se repsottaa aika pahasti. Eihän tuo missään puuterikelissä haittaa, eikä rinnehiihdossakaan, mutta hankalissa paikoissa kanttien pitäisi olla kondiksessa. Nyt sitten mietin, että mitä tässä tekisi. Ostaisiko uudet sukset, yrittäisikö saada taikavoimilla kantin kuntoon vai tyytyisikö nykyiseen tilanteeseen, eli hiihtelisi kyseinen rauta suksen ulkokanttina.

Mutta eipä sillä, tänään oli taas hieno laskupäivä. Taivas pilvessä ja puolisinkissä, mutta kumparelasku ja kevätlumi tarjosivat parastaan. Illalla alkoi sataa vettä.


Taas maisema/mukavuuskuvia parvekkeelta. Midi taitaa olla vasemmalla, ehkä.


Niksin mäkkäri tarjoaa ilmaisen wifi-yhteyden, niin myös turistitoimisto. Aika luksusta. Miku on mätsännyt paitansa ja koneensa kuvaa varten.


Maalari-Jarno ja raksa-Kimmo näkivät... kauniin vuoristokauriin.


Siinä kämppä. Vasemmalla pieni keittiöviritelmä, alla ruokapöytä.