Olen pitkään yrittänyt kehitellä hyvää bisnesideaa. Tarkoituksena olisi kehittää liikeidea, joka alun reippaan työskentelyn jälkeen vapauttaisi minut päivittäisestä työnteosta.

Nyt olen sellaisen keksinyt, kiitos Srinagarin laivahotellien. Laivahotellit ovat siis kohtuullisen rumannäköisiä pitkiä laivoja, jotka reunustavat rantabulevardia, joka kiemurtelee Dal Laken rantaa. Laivoilla on siis hotellitoimintaa. Meidän pakettiimme kuului yksi yö tällaisessa hotellissa. Suomessa viime syksynä se kuulosti ihan hyvältä idealta, mutta kun lunta satoi, lennoista ei ollut varmuutta, kotiin olisi ollut jo kiva lähteä ja kaikki oli insallah, niin ei paljon kiinnostanut.

Meidät roudattiin siis rantaan, josta lähdimme pienillä shikara-veneillä kohti laivahotelliamme. Lähtökohtainen ajatus koko systeemissä on se, että turistit saavat ihailla kaunista järveä, suoraan järvestä kohoavaa vuoristoa ja chillailla kaikessa rauhassa.

1283107.jpg
Iloista menoa.

Mutta teepä sitä muutamassa pakkasasteessa, sumun ympäröimänä ja epätietoisena kotiinlähdön ajankohdasta.

Päädyimme lopulta pitkän melontasession jälkeen laivallemme. Sehän oli ihan mukava, siisti ja lämmin.

Paras läppä on koko hotellisysteemiä hallinnoiva pikku mafia. Me lähdimme heti tavaroiden saapumisen jälkeen Srinagarin keskustaan syömään ja nettiin, mutta kanssamme saapuneet aussit jäivät paikalle. Saman tien kun pojat pääsivät istumaan, alkoi myyjien virta. Myyjät liikkuvat pikku veneillään ja saapuvat aina paikalle, kun uudet uunot tulevat höynäytettäviksi. He tulevat, odottavat ja esittelevät tavaransa, halusit sitä tai et. Siitä voi vetää herneen nenään tai ottaa homman huumorin kannalta.

Kun me saavuimme illalla paikalla, osasivat aussit varoittaa myyjistä. Ehdimme istua ehkä 15 minuuttia, niin johan ne myyjät tulivat. Aussit olivat ostaneet yhdeltä myyjältä sipsejä, limpparia ja hasista, joten heillä oli jo hauskaa. Olivat kertoneet, että he eivät halua ostaa mitään koska ovat köyhiä opiskelijoita (toinen heistä on lakimies), mutta heidän seurassaan on kaksi rikasta venäläistä, jotka ovat varmasti kiinnostuneita.

1283108.jpg
Illallistila. Laivat olivat yllättävän siistejä, odottelimme vähän enemmän kosteusvaurioita.

Siinä sitä sitten istuttiin. Antti oli näppärä ja teeskenteli nukkuvaa, joten minun piti sanoa ehkä noin 70 kertaa ei kiitos, ennen kuin ilta sai jatkua. Kunnes seuraava myyjä tuli paikalle. Laivamme henkilökunta naureskeli ja selvästi nautti tilanteesta, kun myyjät yrittivät saada minua ostamaan ihan mitä sattuu. Ei kiitos, my friend.

Jokilaivoilla on löyhä historia liittyen brittien hallintoon joskus ennen 1940-lukua. Silloin siirtomaaherrat eivät saaneet ostaa Srinagarista maata, joten he asuivat laivoissa joen varrella. Toisin sanoen nykyiset hotellilaivat ovat Srinagarissa ihan vain siksi, että turistit voivat tulla sinne pumpattaviksi.

1283110.jpg
Asialliset ruokailuvälineet.

Tähän liittyy myös oma bisnesideani. Alan tarjota Lappeenrannassa hostellipalveluita. Se on kaiken lähtökohta. Hostelliini voivat tulla kaikki ne, jotka ovat kyllästyneitä Venäjän epävarmuustekijöihin pitkän idän pikajuna -matkan jälkeen, kaikki jotka aikovat sille reissulle ja muutkin, joita kiinnostaa Lappeenrannan ihmeellinen kulttuuri.

Oikeastihan Lappeenrannassa ei ole mitään ihmeellistä kulttuuria. Siksi sellainen onkin rakennettava sinne. Ajattelin vallata jostakin syrjäkylältä, kuten Lemiltä tai Imatralta, jonkin pellon, jonka ristin Suuren taistelun pelloksi. Siellä Ruotsin kuningas hävisi Venäjän keisarille viimeisen taistelun Lappeenrannasta, tai ehkä Saksa solmi siellä Pähkinäsaaren rauhan, aivan sama. Mutta jotakin suurta ja hienoa joka tapauksessa. Sitten vain hurjaa promootiota ja tämä peltoaukea Lonely Planetiin. Sitten odottelemaan rahavirtoja. Pääomasijoituksia, anyone?

1283113.jpg
Pois, eikä enää takaisin. Siis laivahotelleihin.