Ei ole huonoa lunta, on vain huonoja laskijoita. Eikä näkyvyyskään kuulemma ole ongelma, koska silloin pitää tunnustella lunta jaloilla. Ja jos hapottaa, niin jaloissa ei ole tarpeeksi voimaa. Laskettelu on aina kivaa.

Nämä tunnetut sanonnat mielessäni hiihtelin tänään GM:ltä alas täydellisen kauniissa sinkkikelissä. Aamulla keli oli vähän sellainen 77-prosenttisesti pilvinen, mutta pilvet olivat aika alhaalla. Taisimme sitten sujutella pilvessä. Se oli aivan järkyttävää.

Mistä lie johtuu, mutta täydellissä valkoisuudessa tasapainoaisti tuntuu katoavan. Kevyt hiki nousee koko kroppaan, kun kaikkia lihaksia täytyy jännittää, etteivät vastaantulevat töppyrät heittäisi suksijaa selälleen. Yritä siinä sitten kurvailla, kun näkyvyyttä on alle metri. Päätä alkoi särkeä ja oksennuttaa. Onhan laskettelu hieno harrastus... Pari mäkeä ja tauon kautta pois. Midille oli kuulemma tullut paljon lunta. Toivottavasti huomenna aukeaa. Insallah.


Kimmo ja Esa viettivät laatuaikaa ihaillen vaikuttavia vuorimaisemia.


Mitä syntyy, kun yhdistetään hiihtolomasesonki, rannareiden jonotusmentaliteetti ja tavallinen bussi? No, huvittavaa sähellystä, tietysti. Sille on mukava naureskella, kun itsellään on istumapaikka.