Edelliset paivitykset ovat singahdelleet nettiin tekstiviestien valityksella. Nettiin kirjoittamisesta veljelle iso kiitos. Sama meininki tullee jatkumaan lahes koko reissun ajan, koska ei taalla tunnu olevan nettia missaan. Gulmargissa on yksi yhteys yhdessa hotellissa, mutta se ei ole toiminut lumisateen vuoksi. Sama syy Tangmargissa, jossa ilmeisesti kylan ainoa nettiyhteys loytyi jonkin hallituksen virastotalon kellarin takahuoneesta. Elamyksia, elamyksia.

Eilen siirryin 1300 metria alaspain yhdeksi yoksi, kun kropassa alkoi tuntua vuoristotaudin oireita. Alakylilla hotellihuone tarkoitti pienta koppia, jossa oli lammityksen kamina ja valona kynttila - salama pisti sahkot poikki kuuden aikaan alkuillasta. Eipa silla, lepailin vain sangylla muutaman peittokerroksen alla ja join vetta sen minka pystyin.

Tanaan olo onkin ollut huomattavasti parempi, vaikka vahan viela on loysa olo. Siis lahinna energiatasojen suhteen, immodiumia ei ole viela tarvittu. Lapparille olen rustaillut tarinoita ja laitellut kuvia ties mista hienouksista, mutta vaikuttaa sille, ettei taalta saa niita nettiin mitenkaan. Langaton yhteys ei ole tuttu asia.

Gulmargissa on satanut lunta nyt viisi paivaa putkeen. Ylhaalla keskiasemalla (3300m) on yli metri lunta, kylilla autot eivat paase oikein liikkumaan. Ennen tata dumppia ei ollut lunta ollenkaan. Ihan hyvaan saumaan tulimme paikalle.

Nyt istutaan poikien kanssa srinagarilaisessa nettikahvilassa. Ei mitaan lammityksia, joten sormet kohmeessa saa nappailla. Sama on autojen kanssa. Lammityksia tai tuulettimia ei ole, joten autossa on hyva olla kaikki mahdolliset vaatteet paalla. Vaikka pyyhkijansulat toimisivat, niin sisapuolella auto on kosteutta ja vetta taynna.

Lumisateen pitaisi pian loppua, jos sitten paasisi hiljalleen katselemaan vuoriharjanteen ylaosaa. Taalta isosta citysta otetaan viela reput tayteen hedelmia, mehua, leffoja ja muuta tarkeaa, sitten takaisin kylille!