Haastattelijana fun clubin puheenjohtaja Luomu.

Odottelen Pine Palace-hotellin ravintolassa. Arttu "Idoli" Muukkonen on saapunut tavalliseen tapaansa viitisen minuuttia myöhässä.

Oliko matka hotellista polun toiselta puolelta niin pitkä, ettet pystynyt arvioimaan siihen kuluvaa aikaa?

Eiku joo sori, piti päivittää viel blogia nopeesti päivän hiihdoista. Vaikka eihän täällä ole nettiäkään, mutta valmiiksi sitten myöhemmin lisättäväksi. Mitäs syödään?

Kuulin, ettei teillä ole kovin hyvät mäiskeet raflassa. Otetaan nyt chicken pirjaania ja juomaksi cokista, clubi tarjoaa.

Jees kiitti, aivan mahtavaa. Meillä on ollut samat ruoat nyt melkeen parin viikon ajan. Ei tiedä missä mättää. Itelleni alkaa riisi olla sellainen punainen vaate, varsinkin ensimmäisen viikon sairastelujen vuoksi.

Niin, kuulin että olet ollut aika heikossa hapessa. Eikö maailma pysynyt horisontissaan vai eikö vain laskukunto ollut kohdillaan?

Heh, olisikin ollut laskukunnosta kiinni. Iski ihan oikea vuoristotauti sitten päälle. Alkuun särki päätä ja olo oli vähän sekava, mutta en antanut sen häiritä. Käytiin laskemassa ja ihmeteltiin menoa, apinoita ja mäkiä. Olikohan mennyt muutama päivä, niin kuiva yskä hyökkäsi, samoin hengitysvaikeudet ja vähän sellaista huimausta oli päällä. Tsekkasin sitten puolen päivän heikkona olon jälkeen Lonely Planetista, että nyt taitaa olla kyseessä vuoristotaudin oireet.
Siinähän ei ole muuta hoitoa kuin alaspäin ja lepoa, joten menin yhdeksi yöksi alakylille, 1300 metriä alaspäin.

Yö siellä ja seuraava päivä Srinagarissa kaupunkipäivää viettämässä. Ajattelin, tai noh, en oikeastaan ajatellut sen enempiä, että seuraavana päivänä voi sitten laskea jo.

Mmm, intiamäiske on hyvää, pitäisi käydä täällä useammin. Mites se seuraava laskupäivä sitten sujui?

Se alkoi ihan hyvin, mutta pitkän päivän myötä alkoivat hengitysvaikeudet. Tuntui, ettei keuhkoissa ole kapasiteettia. Koin myös hiihtourani nöyryyttävimmän hetken, kun kämpille noustessamme mukanamme ollut opas otti sukseni olalleen. Kyllähän jokainen laskija nyt omat kamansa kantaa, olen aina ajatellut. Oli vain heikko hetki, polvet olivat juuri pettää kun Fajaaz tuli ja heitti sauvansa käsiini. Siinä sitten köpsyttelin hotellille, vaikka maa ja taivas olivat sekasorrossa. En olisi siinä tilassa selvittänyt ensimmäisen asteen yhtälöitäkään.

Nukuin yön ja yritin ottaa ihan chillisti. Ehkä kyse ei olisikaan vuoristotaudista, vaan yliväsymyksestä. Seuraavana päivänä en pystynyt syömään mitään, tai kaikki hedelmätkin tulivat ylös. Seuraavaksi aamuksi sovimme kyydin taas alas, nyt lääkärin kautta.

Vai intialainen lääkäri... Millainen kokemus se oli?

No joo, heikossa hapessa horjuin kohti Tangmargin terveyskeskusta. Jostakin sellainen löytyi. Ensin mentiin jääkylmään halliin – niin, täällä on kaikkialla kylmä, ellei hallituksen sponsoroima kaasu- tai sähkölämmitin tohota hiittiä juuri siihen kohtaan, jossa minulle kirjoitettiin jonkinlainen lähete. Sen kirjoitti ihan perusjamppa toppatakki päällä. Valkoisia kuteita ei ollut edes lääkärillä.
Lähetteen kanssa liukastelimme toiselle puolelle keskusta, jossa verhon ja oven takana istui kaksi viisikymppistä miestä, molemmat omalla puolellaan pöytään. Siihen sitten istuin toisen viereen, vaikka paikalla oli tosi paljon jengiä. Ilmeisesti oli minun vuoroni. Kaveri sitten kuunteli, kyseli, mittaili ja totesi, että ihan taitaa olla oikea sairaus. Määräsi lääkkeet ja sitten menoksi.

Ja lääkkeet olivat betasalpaajaa ja jotain rauhoittavaa, parasetamolin lisäksi. Oli ihan lungi olo.

1229152.jpg
Meidän hotellimme eturakennus täysikuulla.

No varmasti. Kuulin, että siulla oli sykkeet ja arvot idolimaisissa korkeuksissa?

No joo, leposyke on papereissa 100 ja verenpaine 170/104. Niin ja lääkärihinta oli subventoitu ihan asialliselle tasolle. Käynti ja lääkkeet 42 rupiaa eli alle euron. Lääkärin osuus oli 2 rupiaa! Tosin se määräsikin sitten jotain betasalpaajaa ja rauhoittavia.

Vai sait rauhoittavia... Ilmeisesti seuraavat päivät menivät sitten aika rennosti. Olit kaksi yötä aika hiljaisessa mestassa?

Joo, ei ole hirveästi hyvää sanottavaa paikallisista "hotelleista". En toivo kenellekään niihin joutumista. Ensimmäinen mesta, jossa olin yön ekalla alakyläkeikalla oli tympeä 13 neliön koppi, jossa oli yksi kova tuplasänky, pöytä kaksi tuolia ja kamina. Kaminasta, tai siis koko hotellista loppui puut puoli seiskan aikaan. Vessassa ei toiminut lämmin vesi, kylmäkin oli välillä tuloillaan.

Paikallinen opas sanoi sitten toisella kerralla kun tulin alas, että haluatko johonkin toiseen hotelliin, siinä ekassa oli vähän kylmä. Minä olin että joo todellakin, nyt Bashir tietää mistä on kyse. Noh, koskaan ei pitäisi luottaa juopottelevaan muslimiin joka polttelee röökiä toipilaan ihmisen hotellihuoneessa.

No joo joo. Mikä toisessa hotellissa muka sitten mätti?

Siinä olotilassa siellä ei mättänyt mikään. Mutta kun aloin olla taas tajunnan terveellä puolella, aloin ihmetellä makuupussilakanani hajua. Siinä tuoksui aika vahvasti kaasu. Huoneessani ei ollut sähkölämmitystä, joten ainoa tohotin oli taas kaasuvehje, josta lämpöä tuli varmaan se viisi prosenttia ja loput kaasut menivät huoneilmaan. Hengailin aika paljon huoneeni ulkopuolella, josta oli näkymä armeijan tukikohtaan. Telkkarini ei toiminut enkä ollut tuonut mitään luettavaakaan mukanani, ei ollut ylhäältä lähtiessä oikein fiilistä.

Katselin sitten sitä armeijan tukikohtaa. Ei niilläkään ollut paljon tekemistä, heittelivät aidoilla taiteilevia apinoita aina välillä lumipalloilla. Oli ihan siisti kolmen päivän retriitti, en montaa sanaa ääneen sanonut.

Retriitit ovat jees. Itse olen käynyt kiipeilemässä ympäri maailmaa. Vuorella tulee yleensä hyviä ideoita ja ajatuksia. Tuliko sinulla suuria oivalluksia?

No ei pätkääkään! Mutta ei kai tyhjästä päästä voi sen suurempaa tullakaan. Olin ihan tyytyväinen siihen, että tasapaino palasi, edes fyysisellä tasolla.

Onhan sekin tietty tärkeää. Terveys ensin. Nyt olet sitten ollut ihan ok?

Nyt on pari päivää mennyt ihan mukavasti. Olen päässyt laskemaan aika paljon ja kroppa tuntuu nyt ottavan tämän vähähappisemman ilman hyvin vastaan. Toivotaan että kaikki sujuisi ilman suurempia ongelmia, ei täällä kuitenkaan olla kovin montaa viikkoa enää.

Jees, kiitti Arttu Idoli Muukkonen! Mä otan lennon ja lähden kirjoittelemaan juttua. Eiköhän tästä jotain saada kasaan.

Jees kiitti. Terveiset vielä Suomeen, että on meillä asiat aika hyvin, siis Suomessa.


1229032.jpg
Toivottavasti nuo kaksi kaveria ovat vahvoja...

1229035.jpg
Antti kävi häiriköimässä lumenluontia.

1229145.jpg
Antti hiihteli metsässä.