Hakemuksessa anoin kolmen kuukauden pääsyä mestoille. Tuli kuusi (jos oikein tulkitsen). Hakemuksessa hain kertaentryä, sain multiplet. Maksun sentään huolivat.
Passin olisi voinut viedä suurlähetystöön, mutta eipä ollut mahdollisuutta lähteä Helsinkiin. Toki koko höskän olisi voinut hoitaa arvokirjeenä tms, mutta pieni riski elämään eli kirjattu kirje matkaan. Onneksi tuli takaisin. Kolme viikkoa lähtöön ja passi hukassa olisi voinut tulla pieni kiire.
Eipä sillä, Intian suurlähetystö toimii suomalaisittain jämptisti ja ajallaan. Viisumin käsittelyn luvataan kestävän viisi arkipäivää. Sen se kesti.
Vielä toinen rokotus a- ja b-hepatiittia vastaan ja kaikki alkaa olla valmista hiihtohommia varten.
---
Kuten viikonloppuvapaataistelijoiden eli Midaksen ja Saken blogeista käy selville, Alpeilla on ollut törkeän hieno alkukausi. Kohtuullinen ei ole oikea termi kuvaamaan sitä katkeruuden määrää, joka on aiheutunut noista kuvista. Olisin paljon mieluummin Alpeilla tsekkailemassa pyydahiihtoja kuin näpyttelemässä juttuja kohdilleen Suomessa. Miksei lumi voinut tulla viime joulukuussa? Miksi vasta nyt?
Toisaalta asiassa on valoisampikin puoli. Kun paukkaan keväällä paikalle, pitäisi legendaaristen pohjien olla kunnossa. Jos föhn-tuuli tulee (ennen jouluaattoa se puhaltaa läpi Alppien, uskokaa cernin pojat pois), niin sekään ei haittaa, koska uudet lumet ehtivät sataa helmikuun lopulle. Win-win.
Kommentit