SaiPa on paikallinen jääkiekkojoukkue. Sillä on alkukausi käynnistynyt hyvin. Ensimmäisistä peleistä ropisi pisteitä jatkuvasti, nyt tahti on vähän hiipunut. Tänään sattui aikataulu kohdilleen, joten ei muuta kuin katsomaan lätkää. Edellisen kerran olin katsomassa lajia muutama vuosi sitten, sitä ennen oli myös pari vuotta taukoa. Ei siis ihan ykköslajini.

Oli huvittavaa ajella kohti Kisapuistoa eli jäähallia yli 20 auton letkassa vartti ennen ottelun alkua. Kansainvaellus toi mieleen jonkin uskonnollisen herätysjuhlan. Mutta ei siitä sen enempää.

Halli oli pienempi kuin muistin. Sinne mahtuu noin 4500 - 5000 katsojaa, tänään paikalla oli 3400 "fania". Ihmettelin tunnelman puutetta. Ihmiset istuvat hiljaa ja ainoastaan väärät jäähyt saivat meteliä. Päädyn seisomakatsomossa oli sentään parinkymmenen hengen fanijengi, joka kannusti kotijoukkuetta. Vierasjoukkueen eli Tampereen Tapparan kannattajia näkyi olevan muutamia paikalla, mutta heistä ei lähtenyt ääntä juuri ollenkaan. Kannattajakulttuuri?

Itsehän istuin pelissä henkisenä toimittajana, eli analysoin kotijoukkueen otteita kylmän viileästi, aplodejakin annoin vain maalien jälkeen - tai oikeastaan vain sen hienomman maalin jälkeen.

Lätkä on fiksumpaa kuin futis, mutta ainoastaan ottelun jaksotuksen perusteella. Ensin pitää istua noin 25 minuuttia paikallaan, sitten saa lähteä hakemaan evästä ja pyöriä ympäriinsä parikymmentä minuuttia. Sitten vielä toinen erä, toinen evästauko ja kolmas erä. Futiksessahan pitää istua 50 minuuttia paikallaan, sitten on hätäinen 15 minuutin kusitauko ja sitten taas homehdutaan melkein 50 minuuttia omalla istuimella.

Liigakiekon pitäisi olla tasokasta urheilua. Ei se kyllä siltä näytä. Suurin osa pelistä junnataan keskikentällä, loppuosa ajasta koukitaan vastustajaa, tehdään harhasyöttöjä ja ehkä prosentti koko peliajasta on hienoja suorituksia ja kaksinkamppailuita, joita odotan huippu-urheilulta. On ehkä epäreilua verrata brittifutista ja suomilätkää, mutta toinen pesee toisen selvästi. Täytyy muistaa kuitenkin, että SM-liiga ja Veikkausliiga eivät ole vertailukelpoisia.

Tarjoilut erätauoilla olivat kovin yksipuolisia. Joko rasvaista pitsaa (kallista), valkojauhoista hotdogia (2,5 e) tai lihapiirakkaa (kahdella nakilla 3,5e). Juomaksi kahvia (1,30 tms, erikoiskahvit 1,50. Ihan kuin lätkäpelissä kukaan ottaisi lattea...) tai limpparia (2 egeä/0,4l). Bisseäkin sai, hinnasta ei mitään hajua.

Hodari oli ihan ok. Mausteiksi sai vain sinappia ja/tai ketsuppia, ei tietoakaan muista mössöistä tai sipulista. Seuraavan erätauon nostalginen lihis nakeilla oli jonkinlainen pettymys. Nakit olivat hyviä, samoin ensimmäinen puolikas lihiksestä. Loppuosa lihiksestä oli puolikypsää mössöä, josta ketsupit olivat tulleet yli. En arvostanut. Limpparit eli Pepsit olivat tavanomaista kebaberioista tuttua sekoiteshaibaa.

SaiPalla on cheerleadereita, jotka jammailevat vappuviuhkoineen aina, kun kentällä ei tapahdu mitään. Ihmettelenpä vain, että mikseivät tytöt mene ollenkaan seisomakatsomon portaisiin viihdyttämään yleisöä, vaan pysyttelevät turvallisesti kausikorttilaisten, firmojen ja varakkaiden  kansoittamien istumapaikkojen väliköissä.

Olisin kaivannut otteluselostusta. Ehkä seuraavan kerran pitää ottaa radio mukaan ja kuunnella SaiPan peliä Iskelmäradion(!) suorasta lähetyksestä. Myös ottelun loppupuoli oli suunniteltu huonosti. Kun SaiPa jäi kaksi maalia tappiolle, alkoi yleisö, siis suuri kotijoukkuettaan rakastava yleisö, poistua katsomosta! Kukaan ei uskonut Ruotsi-ilmiöön, vaikka SaiPassa pelaa ainakin yksi hurri. Uskomatonta lojaaliuden puutetta.

Olisin halunnut kuulla valmentajien kommentteja heti ottelun jälkeen. Mikä meni vikaan, missä joukkue onnistui. Ehkä sillä yleisö pysyisi myös paremmin paikoillaan. Mutta ei, valkkujen kommentit tulevat ottelun jälkeen (kuulemma) hallissa oleviin televisioihin, mutta kuka niitä jää katsomaan, kun on kiire tuijottamaan Urheiluruutua kotisohvalle. Jos hallilta lähtevä autoparaati sattuisi kerrankin liikkumaan sujuvasti, ja kotiin todella ehtisi viittä vaille yhdeksäksi.
Kommentit voi tietysti lukea seuraavan aamun Etelä-Saimaa-lehdestä tai pelin jälkeen SaiPan nettisivuilta. Kun tarkkailin yleisön koostumusta, en usko että ihan jokainen menee nettiin heti pelin jälkeen.

Yhteenveto
+ Cheerleadereilla oli ainakin neljä erilaista kuviota.
+ Katsomossa istuessaan tulee olo, että tekee jotakin äijämäistä.
+ Lihisjono oli lyhyt ja logistiikka pelasi hienosti.

-Cheerleadereilla oli ensimmäisessä erässä pitkät housut, toisessa lyhyet hameet ja kolmannessa... Pitkät housut. Öh?
- Tappara voitti 4-2, vaikka SaiPa kiri 2-0:sta 2-2:een.
- Ottelun televisioinnin takia tuli liikaa teknisiä aikalisiä.

(Jasmolle kiitos yleisestä testausideasta)