Aussilehden kirjoittajat olivat käyneet viime talvena Kashmirissa. Jotenkin poikien uskottavuus koki särön, kun he neuvovat ottamaan piipparin, lapion ja sondin mukaan. Kertovat myös, että kohtuullinen tietämys offareista olisi hyväksi, kun mennään alueelle, jossa Air Glaciers ei hekota hakemaan, jos jalka menee poikki.
Asiaan. Alueella on näköjään 18 bowlia/isoa kurua, joissa voi hiihtää. Toppihissi ei aina toimi, mutta siellä voi skinnailla. Sehän oli tarkoituskin, eli messissä ollaan edelleen. Koko paikka on kuulemma kaunis kuin paratiisi. Kuulostaa oikein hyvältä.
Kashmirin ländskeippia. Kuva: John Matkovic, boardtheworld.com.
Sitten ne jännittävät osat. Kashmirissa on mäkisty pitkään, koska maa-alueista kiinnostuneita riittää. Tällä hetkellä osia Kashmirista pitävät hallussaan ainakin pakistanilaiset, kiinalaiset ja intialaiset. Tämän ja muutaman konfliktin myötä AK-47 on suosittu lelu aikuisväestöllä. Se on siis ase.
Srinagar on Kashmirin pääkaupunki. Srinagarin lentokentällä on erittäin tiukat turvatarkastukset, eikä sieltä lähdettäessä saa matkustamoon ottaa käsimatkatavaroita. Liekö aussipoikia kiusattu vai onko tuo totta, tiedä häntä. Ehkä jätän lentokentällä partioivat sotilaat sitten reissun päällä kuvaamatta.
Srinagarista on reilut 50 kilometriä Gulmargin maastohiihtokeskukseen. Sille tielle on kuulemma tehty väijytyksiä. Suunnitelmamme päräyttää paikalle Nissanin limusiinilla on ehkä kokenut nyt pienen takaiskun. Luottanemme lokaaleihin takseihin.
Kashmirissa on myös apinoita ja lumileopardeja. Niitä ei kuulemma kannata ottaa suksenkantajiksi, koska kyseisten lokaalien puremat voivat sattua. Pannaan muistiin.
Kuten jo aiemmin totesin, jotenkin kaikki pelottelut terrorismista ja passintarkastuksista tuntuvat hätävarjelun liioittelulta. OK, asialliset asiat hoidetaan, mutta oman ymmärtymekseni ja kokemukseni mukaan turistimista rahaa repivät maat osaavat hoitaa sotilaalliset vallanvaihdotkin niin, ettei turistin nuudeliannos pääse juurikaan tärisemään.
Ja kuten aussijampat artikkelissa sanovat, heillä ei ollut parin viikon reissullaan mitään ongelmia missään vaiheessa.
Kyselin skihimalaya-firmalta majoituksista alueella. Ilmoitin myös olevani toimittaja, teen juttua alueelta. Liekö firman edustajat tottuneet asioimaan brittien kanssa, koska meille tarjottiin saman tien majoituspakettia, joka sisältää aamiaisen ja päivällisen. Kuukausihintaa tuli lähemmäs tonni. Britit pitävät täyden palvelun touhusta, mutta kyllähän suomipekka kiehauttaa vedet sytkärillä, syö puoliraakaa spagettia (Leuku muistaa) ja kävelee kohteeseen, jos paikalliskyyti ei onnistu. Kyllähän privaattikuljetuksia voi käyttää sitten kun on menestyvän firman pomo. Pitää määritellä speksit tarkemmin ja kysyä skihimalajalta uutta tarjousta.
(Edit: Tsekkailin ensimmäistä kertaa kunnolla skihimalajan Gulmarg-sivuston kuvagalleriaa. Oikeasti, voiko mitään heidän sanomaansa ottaa enää vakavasti, kun kuvissa jampat stikkaavat pyydaa takakenossa ja jalat yhdessä kuin parhaimpaan 90-luvun tyyliin? Selkeää brittimeininkiä!)
Kommentit