Kävin tänään hieronnassa, kun niska ja hartiat tuntuivat tuskaisen kireiltä. Muistelin, että milloinkohan olen viimeksi harrastanut liikuntaa tai urheilua. Taitaa olla vajaa kuukausi sitten juostu maraton.

Nuorempana olin innokas urheilija, harrastusskaalasta löytyy nuoruusvuosilta muun muassa jousiammuntaa, judoa, jalkapalloa, capoeiraa, tennistä, kuntonyrkkeilyä, juoksua, tanssia... Muistan olleeni hyvinkin fanaattinen hikoilija. Kuntoilu toi hyvää mieltä.

Nykyisin nautin huomattavasti enemmän pelkästä oleskelusta. Veltostelun mahdollistaa talvinen harrastus. Kun talvella hipsii joka päivä mäkeen ja pois, ei kesällä jaksa stressata turhia. Toisaalta kiipeily ja futis ovat sellaista mukavaa höntsäilyä, tavoitteet tässä iässä eivät enää ole kummassakaan lajissa sen suurempia.

Koskapa en ole ylipainoinen, verisuonissa virtaa veri ilman ongelmia ja psyykekin toimii, ajattelin aloittaa kuntokuurin. Tilasin 100 metrin päässä sijaitsevasta liikuntakeskuksesta oikein kuntotestin. Siitä sitten ohjelma päälle ja treenaamaan. Tavoitteena on olla syksyllä vinttikoirakunnossa, nostaa penkiltä vähintään oma paino rautaa ja reisien pitää kasvaa sellaisiksi, että ensi kaudella jaksan laskea kolme kilometriä vertikaalia yhdellä vedolla ja hypätä loppuun 20 metrinen kallio jaloilleen.

Lisäksi yritän vähentää niska-hartiaseudun kipuilua sekä hankkia pinkit salivaatteet. Ruokavaliota en aio muuttaa, jatkan hyväksi havaitsemallani linjalla.