Prisma on Lappeenrannan suurin marketti. Vietin nuoruuteni kesät vihreänä tonttuna, samoin joulut ja muut ruuhka-ajat. Lisäksi se on otollisella paikalla nykyiseen asuinpaikkaani nähden, siksi siellä siis kävin.

Juttelin Verbier-kaverin eli Sannan kanssa kaupassakäynnistä ja oli pakko jatkaa jo ihmettelemääni kauppashokkia. Verbierissä kantakauppani oli Migros. Siellä tunsi jokaisen hyllyn, joka nurkan ja muisti, mistä kohtaa häkkihyllyä löytää randobanaanit.

Nyt Lappeenrannan Rismaa rempataan ja muutenkin se vaikuttaa ihan muuttuneelta. Ennen navigoin tottuneesti hyllynumeroiden mukaan, mutta en enää. Piti kierrellä, tehdä täyskäännöksiä ja ties mitä.

Ja se valikoiman määrä. Kuten Sanna sanoi, Migroksesta otti sitä lihaa mitä tiskistä löyty. Kaikkina päivinä ei löytynyt mitään, varsinkin jos sattui menemään alkuillasta shoppailemaan. Prismassa valikoiman määrä sokaisee. Hyllykymmenmetreittäin erilaisia läskinpaloja lojui tiskissä. Leikkeileitä ja muita oli vakuumissa ja irtona. Paljon. Vaihtoehtoja. Katto on korkealla, seinät laajoja, ihmisiä illalla vähän, hyllyjen välit useiden harppausten kokoisia, loisteputket sokaisevat katossa... Missä läheisyys, missä se nyrpeä kassatäti, entä se kauppiaan poika, joka oli aivan varmasti lapsityövoimaa? Nyt kassalla palvelee värjättyhiuksinen nuori tyttö rengas nenässään. Pieni ihminen tuntee olevansa eksyksissä. Ja vanha.

Pitää etsiä jostakin lähikauppa.

(PS. Oikeasti se kassatyöntekijä oli ystävällinen ja hymyili. Ei valitettavaa.)