Nyt, kun työt ovat vähentyneet eikä laskemaankaan "tarvitse" lähteä, olen yrittänyt nukkua kauden univelkoja pois.

Se ei ole ollut helppoa, koska unirytmi on vääntynyt sellaiseksi, että luonnostaan uni tulee kahden - kolmen aikaan yöllä. Aamulla sentään voi nukkua pitkään, mutta ylipitkään nukkumisesta tulee pöhnäinen olo. Olin kauden aikana jäänyt kokiskoukkuun. Huomasin sen eilen, kun käsi hakeutui suoraan limonadipistoolin C-napille. Ei hitto, eihän se ole edes hyvänmakuista. Siksi tiukimpina aikoina cokista olikin hyvä jatkaa red bullilla, tuli vähän pehmeämpi maku. Kuinka tervettä?

Nyt sitten päätä on särkenyt pari päivää ja muutenkin on paha olo. Olettaisin, että kyse on hiihdon loppumisen vieroitusoireista, mutta ehkä tästä pitää lähteä käymään lekurin vastaanotolla - taas.

Onneksi eilen alkoi vesisade. Edellisen kerran taivaalta on tullut nestettä varmaankin kuukausi sitten. Oli oikeastaan mukavaa, että oli hetken harmaata ja tavallaan melankolista. Ei tarvinnut selitellä itselleen, että pitäisi olla ulkona ottamassa aurinkoa.

Tänään aamulla asfaltti oli vielä märkänä, mutta aurinko paistoi jo puolipilviseltä taivaalta. Luonto näytti paljon freesimmältä.

545870.jpg
Eilen tiellä Chamonixiin.

Vein eilen monot kaverini autoon, joka lähtee huristelemaan ensi viikolla Suomeen. Ehkä kausi on nyt osaltani virallisesti ohi. Kauden mittaan runsaat kommentit sekä tieto siitä, että joku lukee näitä tarinoita, ovat antaneet potkua jatkaa kirjoittelua ja kuvaamista.

Viime kauteen verrattuna blogilistan tilaajien määrä nousi 20 55:teen. Päivittäisiä vierailuja oli viime kaudella parhaimmillaan vajaat 200, tällä kaudella keskiarvo pyörii 500 paikkeilla, huipun oltua 680.

Oleskelu täällä jatkuu vielä viikon verran. Kiitos kaikille.