Aurinko lämmittää jo heti aamusta, kun teen portaat kalliokielekkeen sivulta ylös. Tasaan hengitystäni ja katselen lähtöä. Vasemmanpuoleiselta tasanteelta paistaa kiviä. Oikealle, vähän ylemmäs on kerääntynyt lippaa ja kallio on tasaisempaa.

Tarkistan lähdön tasaisuuden tamppaamalla sitä pari kertaa. Kurottelen myös katsomaan alastuloa. Tasaisen näköinen. Hmm, ehkä se on vain joku optinen harha. Uusi kurkkaus - ei, kyllä se näyttää vieläkin tasaiselle.

Sukset jalkaan, huudan kuvaajalle että valmista on. Äänen käheys yllättää itsenikin. Pientä jännitystä on ilmassa. Tarkoitus oli käydä hyppäämässä niin aikaisin, ettei läheisellä hissiasemalla olisi liikaa todistajia. Valmistelujen aikaan ihmiset hiihtelivät ohi, mutta nyt, juuri kun olen lähdössä, näkyy alhaalla aika monet katseet suunnattuna minuun. Noh, tulee lisätsemppiä onnistua.

Sitten mieli tyhjäksi, pari kertaa sauvoja yhteen hakkaamalla rutiini valmiiksi ja menoksi. Vaistojen tai oikeastaan selkäytimen varassa.

Lähtö sujuu hyvin, eivätkä sukset raavi kiviä. Jalkoja vähän ylös,  paketti pysyy kasassa. Ilmassa on komea fiilis, varsinkin kun alastulo sujuu kohtuullisesti enkä joudu keräilemään kamoja pahemmin. Eihän tuo nyt ammattilaiselle ole mikään ponkaisu, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, sillä enpä ole ennen hypännyt edes kympistä veteen.


Lumi seuraa lentäjää. Kuvaaja: Rob Hamilton-Smith