Eilen suoritimme hurjan high altitude -haikin, kohteenamme St. Christopherin kappeli, joka sijaitsee Verbierin laskijan oikealla. Aamupäivä meni eväiden pakkaamisessa ja turisti-infosta topografisen kartan hakemisessa. Pääsimme liikkeelle vasta, kun aurinko alkoi jo lämmittää etelärinnettä, eli aikomaamme nousureittiä.

Arvoimme hetken suunnitelmaamme, mutta alun asfalttitie ja lopun leveähkö kärrypolku vahvisti uskoamme siihen, ettei pahempia loskavyöryjä olisi tulossa keskeyttämään matkaamme.

Laskeuduimme Verbierin 1 515 metrin korkeudesta Patiersin 1480 metriin. Sieltä nousimme melkein sata metriä vertikaalia päätyen lopulta kauniille kappelille sekä sitä ympäröivälle nurmikentälle. Maisemat olivat komeat.


Laaksossa on lampaille jo syötävää.

Eteläseinää ei päästy lumen vähyyden vuoksi laskemaan alas. Tosin jyrkkyys taitaa olla yli 90 astetta, eikä suksetkaan olleet hikihaikilla mukana. Oli siis parempi keskittyä auringosta nauttimiseen. Kevyt torkahdus auringossa tuotti oikean käsivarren ja poskipään punan. Puolirusketus, kuten kollega asian ilmaisi.

Haikki alas oli helppo, vaikka lumilämpäreet olivat välillä hieman vaarallisia tennareiden alla. Jääraudatkin olin jättänyt kotiin. Virhe. Viime päivät ovat menneet siis kohtuullisen rennolla otteella.

Paitsi tänään satoi vettä. Ylempänä vähän lunta. Ja sitten sekin ilo loppui melkein saman tien.


Selvitys käsitteelle tumma pilvi.