Polku edessä on kivinen, jyrkkä ja mutkikas. Näyttää hankalalta. Rob, jonka kuvia tässäkin blogissa on ollut, antaa vielä pari vinkkiä ja painaa itse edellä. Varmaan ihan kuittaillessaan ottaa pari hyppyä matkalla ja katoaa pian näkyvistä.

No niin. Nyt sitten mennään. Kyynärpää-, polvi/säärisuojat, leukaa suojaava kypärä ja selkäpanssari päällä on näennäisen helppoa lähteä pyöräilemään alamäkeen.

Kaverilta lainaamani pyörä toimii hyvin. Vähänkin kun päästää jarrukahvoista irti, vauhti tuntuu kasvavan aivan hulluksi. Pääasiassa sormia ei voi päästääkään jarruilta, ne ovat samanlainen turva kuin sauvat hiihtäessä.


Mie yritän, Rob kuvaa.

Alussa pyörä ei tottele yhtään, vaan menee mihin huvittaa. En usko, että renkaat voivat pitää yhtään, enkä uskalla juurikaan edes miettiä vauhtia, tärkeintä on pysyä pystyssä. Olo on vähän epämukava, mutta kuitenkin hyvä. Takaraivossa jyskyttää ajatus, että onhan tämä siistiä! Eikä se kaatuminenkaan sattunut ihan niiiin paljon, vähän vain.

Kävimme polkemassa, tai minä jarruttelemassa ja Rob huristelemassa, muutaman polun. Oli makeaa kruisailla maastoissa, joihin muuten ei pääsisi joko etäisyyden tai polun vaikeakulkuisuuden vuoksi. Vaikka olen täysi aloittelija pyöräilyssä, ymmärsin silti omin silmin ja Robin puheista, että Verbier on hieno paikka pyöräilijälle. Vertikaalia kertyy helposti tonnin kieppeille ja maastosta löytyy kaikentasoisia reittejä.


Tällaisia maisemia. Aika upeaa, kun välillä pysähtyi katselemaan. Laskiessa katse piti pitää tiukasti seuraavassa mutkassa. Rob polkee.

Ehkä suurin yllätys oli freeridingin samanlaisuus sekä hiihto- että pyöräpuolella. Painonvaihtelulla voi tehdä paljon, reitinvalinnat riippuvat täysin suorittajan taitotasosta, samoin hyppyjen koot. Kaatuminen ei ole suositeltavaa. Hissillä pääsee ylös ja sieltä taas alas.

Henkilökohtaisella tasolla uuden oppiminen on aina siistiä. Pyöräily on siistiä, koska siinäkin saa ottaa vauhtia, tai ainakin vauhdin tunne on huima. Melkein pelottavaa. Mutta siitäkin selvittiin. Viimeisellä pätkällä ennen hissille polkemista uskalsin jopa ottaa ruohokummusta vähän ilmaa. Uskomatonta, miten niin pienillä tempuilla saa niin hienot fiilikset aikaan. Huima paikka tämä Verbier, jos pitää ulkoilmaurheilulajeista.


Rob "Jaa, millainen se hyppy on, en ole ennen siitä mennyt" Hamilton-Smith.