Tuffe ehdotti edellisen postauksen kommenteissa, että kirjoittaisin omasta suhtautumisestani lumiturvallisuuteen.

Ostin piipparin ja muut tarvittavat vehkeet valmiiksi, kun lähdin ensimmäistä kertaa Verbieriin. Aluksi luin pääasiassa netistä kaiken mahdollisen lumivyöryihin liittyvän materiaalin ja ensimmäisellä kaudella vuoristo-opas Pette Halme veti suomalaisille kausilaisille pari lyhyehköä kurssia liittyen lumiturvallisuuteen ja jäätiköllä liikkumiseen.

Itse olen kerran jäänyt pieneen slaidiin, nähnyt kun hyvä kaveri pyörii pesukoneessa isommassa loskavyöryssä sekä ollut pelastamassa vyöryuhria. Kaikki nuo kokemukset ovat vuorollaan herättäneet ymmärtämään lumen vaaroja ja näen itseni tällä hetkellä kohtuullisen varovaisena laskijana.

Vaikka teoria on hyvin hanskassa, pystyy suurimman osan riskeistä välttämään tavallisella loogisella päättelyllä. Toisaalta liikaa ei kannata yksinkertaistaa, koska pelkästään lumen määrä ei kerro vielä riskistä. On otettava huomioon tuuli, aikaisempi lumi, auringon vaikutus, mäen profiili, lumen kiderakenne, onko hurreja paikalla, kallioisuus, lämpötila ja sen vaihtelut... Totta puhuen helpointa on isojen dumppien jälkeen antaa muiden mennä edeltä ja katsoa sitten pari tuntia hissien avaamisen jälkeen, että missä on vyörynyt.

Hiljalleen myös kokemuksen kautta oppii mäet, jotka Verbierissä tavallisesti aina romahtavat. Niin noh, tavallaanhan kaikki 20-39 -asteiset mäet tulevat jossakin vaiheessa alas, mutta toiset herkemmin ja useammin kuin toiset. Kun lumi on herkässä, tulee lumen pintaan kräkkejä eli murtumakohtia, joista on helppoa havaita lumen epästabiilius.

Sinällään suhtaudun lumivyöryihin vakavasti. Uhrin näkeminen ei ole mukavaa puuhaa. Varsinkin viime aikoina olen sanonut aika suorasukaisia kommentteja, jos joku tuntemattomampi on kysynyt laskuseuraksi eikä kaverilla ole a)kypärää tai b)täyttä hajua piippareiden ja muiden käytöstä.

Kypärä suojaa päätä, mielestäni se on aika selkeä juttu. Tietysti vanhat parrat eivät ole tottuneet sen käyttöön, mutta se on sitten pekkojen oma asia. En lähde kenenkään sellaisen matkaan, jolla ei ole reppua selässään, koska silloin kyseisellä laskijalla ei ole lumilapiota ja sondia mukana, ea-välineistä puhumattakaan. Mielestäni silloin on kyseessä haista paska -asenteesta laskuporukan muita jäseniä kohtaan. Käsilläkö kyseinen henkilö aikoo kaivaa betoninkovaa vyörylunta uhrin päältä? Näistä asioista olen myös kuittaillut aika huoletta. Tiedän, että joku on vetänyt herneen nenään, mutta ei kiinnosta. Oma terveyteni kylläkin.

Perusvakuutuksen lisäksi minulla on työpaikan pakollinen vakuutus sekä Air Glaciers-helikopterikyytivakuutus. 30 frangin vuosimaksulla helikopteri tulee paikalle ja kuljettaa ilmaiseksi lähimpään sairaalaan, jos onnettomuus sattuu. Paljon enempää ei voi varautua muuten kuin tiedostamalla riskit ja muistamalla, ettei mäkeä ole pakko laskea, jos on huono fiilis lumesta. Siksi suksissa on twintipit, että voi perääntyä helposti.