Col de Gentianesilla oli tänään hyvät haminat, kun astetta kovemmat miehet ja naiset pudottelivat lappu rinnassa Bec de Rossin pohjoisseinää alas. Hurjimmat sankarit hyppivät takaperinvoltteja parikymppisiltä kallioilta.

Ei voinut muuta kuin katsella suu auki suorituksia ja hurrata viimeiselle laskijalle eli Karhumaan Joonakselle, joka laski demolaskijana telluilla komean linjan ja pudotti happojen jyllätessä reisissä vielä ison kallion ennen laskemista maalialueelle.

473303.jpg
Semmoinen kisamäki.

Miesten suksisarjan voitti Olivier Meynet, kakkoseksi tuli länsinaapurin rastapää Kaj Zackrisson. Sverre Liliequist kaatui heti alussa ja missasi linjansa. "Lanailin sitten alaspäin ja yritin seurata jonkun jälkiä", sanoi Liliequist, joka pomppasi lopussa yhden ison kaltsin ja sen perään vielä tupladropin. Huh.

Kisojen jälkeen lähdimme laskemaan muutaman Chamonix-vierailijan kanssa pari mäkeä. Phantom-kuru bäkkärillä oli avaamatta. Hyvä lasku ja vierailijat oikeilta vuorilta pitivät. Löysimme vielä yhden pienen mäen, jota emme olleet aiemmin laskeneet.

473322.jpg
Skipe puikkailee Phantomilla.

Pienen evästauon jälkeen oli edessä metsäpyydat. Piti vähän Nixin vieraille näyttää, että on täälläkin jyrkkää pätkää. Noh, hanskat haisevat vieläkin kuuselle, kun sen varassa roikkuen etsin mahdollista laskulinjaa. Ei oikein löytynyt, mutta hiljalleen hivuttamalla ja suksia irrottamalal pääsin traverselle katselemaan muiden äärijäbien suoriutumista "60 asteen mettäpyydasta", kuten jälkeenpäin jyrkähköä mäkeä kutsuimme. Ihan vinkkinä kaikille kiinnostuneille, kannattaa tutkia linjoja vähän tarkemmin etukäteen...

Aamupäivän extremesuoritusten katselun jälkeen tuntui vähän nössöltä loikkia ja vielä ottaa kuvia, mutta jokainen taitotasonsa mukaan, ei kai siinä.

473334.jpg
Mie lennän, Skipe kuvasi.

Viime aikoina työt ja muut puuhailut ovat vieneet ikävästi aikaa laskettelulta. Huono näkyvyys, pikkuflunssat ja arkiasiat, kuten toiminimen veroilmoitukset ovat vähentäneet myös intoa lähteä mäkeen. Ollut muutakin mietittävää, kuten sanotaan. Blogin tarinatkin ovat jääneet lyhyiksi merkinnöiksi. Kevätväsyä havaittavissa?

Tänään muistui kuitenkin taas mieleen, että on hiihtäminen vaan mahtavaa hommaa. Kuten otsikosta voi huomata, on "mahtava" suosikkitermini näissä asioissa. Joskus mietin, että onko se yliampuvaa, mutta eihän se ole. Kun terveenä kaikki raajat kunnossa saa hiihdellä, niin miksei se olisi mahtavaa? Varsinkin, kun Col de Mines oli iltapäivällä viimeisellä laskulla vielä kevätlumen tai jään sijasta pehmeällä lumella. Hola!