Yhden hengen iskuryhmä selviytyi ihmeellisten moottoriteiden loppumisten vuoksi Engelbergiin vasta myöhään lauantai-iltana. Päivällä kuului ihmeviestejä paikan päältä. Siellä oli kuulemma satanut  iha hitosti lunta. Puoli kahdentoista aikaan yöllä tähdet tuikkivat taivaalla, eli aamusta oli odotettavissa selkeää.

Herätyskello soi jo seitsemältä. Katsoin ulos ikkunasta ja luovuin toivosta. Valkoista sinkkiä. Sitten ymmärsin katsoa vähän ylöspäin, Enkelihän sijaitsee laaksossa. Eipä tullut etelärinteen pojalle tuollainen mieleen. Siellähän se aurinko jo paisteli.

446423.jpg
Eberin poikien kämpän maisema olohuoneen ikkunasta.

Netistä löytyi tieto, että hissit aukeavat jo kahdeksalta. Tuntui hassulle, koska Verbierissä avataan aina tasan 8.45. Ei auttanut muu kuin lähteä hiihtelemään.

Engelberg on aika paljon pienempi hiihtokeskus kuin Verbier, mutta päivälipun hinta oli yhtä suolainen eli 64 frangia. Noh, porvareitahan tässä ollaan joten fränkylöitä palamaan ja ylöspäin.

Sitten alkoikin päivän ihmeellinen osuus. Lähdimme ylös Joch-jotakinalueelle. Vaikka ylhäällä laskupaikat olivat koskemattomia, ei minkäänlaista puuteripaniikkia ollut havaittavissa kenenkään kasvoilta. Olimme Joch-jotakinalueen topissa yhden pikkulaskun jälkeen puoli ysin jälkeen ja koko seinä oli tyhjä. Itse en turistina ymmärtänyt vielä ylhäällä, että nyt ollaan menossa oikein korkkaamaan jotakin laskua. Mutta niin pääsi käymään.

Lunta oli paljon ja se oli hyvää. Olisikohan ollut noin 40 sentin kerros tuoretta lunta. Kovin montaa kiveä ei osunut suksien pohjiin, eli hiihtäminen oli kivaa.

446362.jpg
Stilu nautiskelee jääpuikkojen alla.

Hiihtelimme uutta linjaa koko päivän. Välillä vähän evästaukoa ja sitten taas hiihtoa. Mahtava päivä, ei voi muuta sanoa.

Engelberg vaikuttaa hienolta hiihtoalueelta. Olimme päivän aikana vain yhdellä alueella, mutta siellä olisi haastavia kuruja ja isompia sekä pienempiä hyppypaikkoja vaikka millä mitoin. Easy accessia eli helposti saavutettavaa laskua jäi vielä tulevillekin päiville. Haikkaamalla ja skinnaamalla mahdollisuuksia on vaikka.. noh, koko kaudeksi.

Oli mukava päästä laskemaan täysin uusissa maisemissa. Outojen mäkien myötä laskemiseen piti keskittyä vielä tarkemmin kuin tavallista, mikä on tietysti hyvä asia. Ja ne paikat. Jylhiä ja kauniita, ei mitään tunturimaisemaa.

Osansa hyvään fiilikseen teki varmasti Enkelin tunnelma. Paikalliset pekat juttelivat mukavia hissimiehelle, koska he ovat oppineet "tuntemaan" kyseisen herran kauden aikana. Verbierissä on varmaan satoja hissimiehiä, eikä täällä kuulu niille edes moikkailla saati kuittailla hyvästä laskusta. Muutenkin tunnelma on rennompi ja jotenkin rauhallisempi kuin täällä.

Eniten yllätti silti hurrien kanssa hengailu. Verbierissä suurin osa länsinaapureista on rikkaita Tukholman jurpoja, mutta Enkelissä oli paljon hyviäkin tyyppejä ja suomipojat juttelivat niille ihan kaverillisesti. Vähänkö tuntui hassulle. Ilmeisesti Eberissä ei ole tuhansia kausilaisia, joten siellä kaikki ovat kavereita keskenään. Täällä taas hengaillaan pääosin omien joukossa, vaikka toki muidenkin kausilaisten kanssa voi jutella. Mutta oli siellä niitä pillifarkkuhurrejakin, eli ei Eber ihan täydellinen paikka ole. Yksi niistä käyttää kuulemma itseruskettavaa aurinkorasvaa.

446348.jpg
Allekirjoittanut raiskaa maisemaa. Kuvaaja Simo Rautava.

Oli mukava viettää päivä paikallisten asiantuntemuksen varassa. Oli rentouttavaa kuunnella laskupaikkojen pohdintaa, kun paikkojen nimet eivät sanoneet yhtään mitään. "Mites ois mellan, vai mennäänkö taali?" "Ööh, mennään vaan."

Kiitokset Rainstrassen porukalle hyvästä huolenpidosta. Supper!!!

446355.jpg
Perusafterpaikan eli Yucatanin tupakoimaton puoli. Eivät laittaneet limppareihin sitruunaviipaleita.