Aijai, hieno päivä taas takana. Aamulla oli pilvistä ja surkeaa. Nousin kuitenkin sängystä reippaana ylös, koska parvekkeelle oli satanut joitakin senttejä lunta.

Brusonin bussiin taas ja kohti metsähiihtokeskusta.


Postibussi Le Châblessa.

Ala-asemalla keli oli vielä tavallisen kostea. Vähän sateli vettä, mutta ei vielä mitään vakavaa.


Pilvinenkin sää osaa olla kaunis.

Rinteessä lunta satoi vaakasuorassa. Välillä räntää, välillä vettä, vähän ylempänä lunta. Oli huimaa huomata nollarajan tarkkuus. Parin korkeuserometrin välillä mukava sujuttelu muuttui tahmeaksi takatuupparihiihdoksi. Onneksi eivät polvet vääntyneet.


Verbierissä pujottelukepeilläkin on näköä ja kokoa. Antti kokeilee ratalaskua.

Ensimmäisen liisterilaskun jälkeen nousimme vielä ylemmäs ankkurihissille. Siellä baanaa riitti vielä meillekin, vaikka suomalaisia oli jo paikalla raiskaamassa kaunista alppimaisemaa. Viiden loopin jälkeen laaksossa majailleet pilvet alkoivat nousta ja sinkki hyökkäsi päälle. Näkyvyys meni siis nollaan ja lunta alkoi tupruttaa vaakasuorassa naamalle. Oli aika siirtyä kahville.


Ihminen on perustyytyväinen, kun on lämmintä, kuivaa ja nälkä sekä jano sammutettu.

Harvoin olen nähnyt yhdessä kahvilassa yhtä paljon kastuneita teknisiä vaatteita. Vähän tuo lumi kasteli. Vaikka näkyvyys oli välillä niin heikkoa, että mäkeä täytyi laskea vaiston varassa, oli päivä silti taas kerran huippu. Jaloissa tuntuvat nyt maitohapot, vaikeassa lumessa piti hakea tasapaino prikulleen oikealla kohdalle suksea ja olo oli virkeä, vaikka aamulla lämmin postibussi houkutteli jäämään nukkumaan.


Yhden hissinousun lumet pyyhkimättä.

---

Hyvä ystäväni Tuomas toi Suomesta lomalle tullessaan uuden läppärin. Aivan uskomaton fiilis, kun ei tarvitse pelätä sammumista, kone lataa nopeasti sisällöt esille ja näyttökin on laajakuva. Kannatti keräillä niitä laseja ahkerasti viime kuussa.