Helmikuun edetessä muutamat työkaverit ovat alkaneet etsiä töitä kesäksi. Joku haluaisi baaritöitä Ranskasta, toinen hakee aivan jotakin muuta kuin palvelualaa jostakin lämpimästä maasta. Kolmannella ei ole tietoakaan mitä tekisi seuraavaksi.

Yritän välttää kateellisuutta, mutta pinnallisesti ajatellen ajattelen näiden ihmisten olevan varsin mukavassa asemassa. Heillä ei ole liikaa suunnitelmia. Heillä on vapautta olla ja mennä. Vähän kuin irtokarkkeja valitsisi; seuraavaksi Italiaan, sieltä voisi käydä vaikka katsomassa Kroatiaa. Hmm, ehkä talveksi taas johonkin hiihtokeskukseen.

Olisi mukavaa, jos omat suunnitelmat eivät ulottuisi jo useamman vuoden päähän - ainahan niihin voi tulla muutoksia, mutta tietty punainen lanka johdattelee kuitenkin eteenpäin.

Esimerkiksi viime syksyn reissu Thaimaan kautta Australiaan sattui juuri sopivasti kesäduunin ja Verbierin väliin. Sille oli tavallaan paikkansa. Seuraavaa reissua täytynee odottaa ensi talveen, sillä kesätöistä sovittiin jo puoli vuotta sitten. Samoin opiskelupaikan olemassaolo muistuttaa itsestään aina silloin tällöin. Opintopisteitäkin pitäisi kerätä ja tiettyjä kursseja järjestetään vain syksyisin. (Yritän välttää ajattelemasta liikaa sitä, että tiettyjä kursseja järjestetään myöskin ainoastaan kevätlukukaudella.) Ensi kesä pitää tehdä töitä, samoin todennäköisesti syksy, jotta talvella voi lähteä sinne, minne haluan. Kesäksi 2008 on sovittu jo pari keikkaa, sitten vähän opiskelua... Niin se kalenteri on täyttynyt. Milloin sitä ehtisi Nepaliin lähteä?

Toisaalla työkaverini tekevät sitä, mikä vaikuttaa kivalta ja mielenkiintoiselta. Muutaman kuukauden jälkeen voi vaihtaa maisemaa, jos siltä tuntuu. Omasta näkökulmastani oli hassua kuulla, kuinka temperamenttinen espanjalaisvahvistuksemme sanoi lähtevänsä kävelemään, ellei erään esimiesasemassa olevan henkilön suhtautuminen muuttuisi. Ensinnäkin, eihän työsopimusta ole soveliasta rikkoa. Toisekseen, miksi kukaan lähtisi kesken talven Alpeilta pois? Hiihtopäiviähän on vaikka kuinka paljon jäljellä. Pubillekin tulee baarimikon hommiin kai reilusti yli sata hakemusta, kai jo sen takia kannattaisi pitää työpaikka ja "taistella" kauden loppuun asti.

Eipä sillä, onhan minullakin vapaus valita, mutta allekirjoitus papereissa sitoo. En voisi enää lähteä ensi kesäksi Portugaliin surffaamaan, vaikka siltä sattuisi tuntumaan. En osaa oikeastaan edes kuvitella sitä fiilistä, kun voisi oikeasti tehdä mitä huvittaa. Ei tarvitsisi huolehtia uran kehittymisestä tai mistään muustakaan.

Joku ensi kesän työnetsijöistä sanoi juuri aiheesta keskusteluamme, että hän on taas kateellinen minulle, koska elämäni vaikuttaa olevan kontrollissa ja suunnitelmat ovat valmiina. Niin se taitaa olla, että ruoho on aina vihreämpää siellä aidan toisella puolella.