Olin reissun päällä, kun hiihtomalli Sakelta tuli tekstiviesti: "Se harjan takana ollut pätkä oli vyörynyt ylhäältä asti". Vaikka lähes kaikki perusseinät ovat viime aikoina putoilleet, kylmäsi tuo viesti tavallista enemmän.

Kyseinen seinä oli siis eräs mäki, jonka kävimme dumpin jälkeen laskemassa. Harjanne, josta pätkälle pääsee, on seinämän puolivälissä. Kun pääsimme paikalle iltapäivällä, oli jälkiä joka puolella puoliloivahkoa rinnettä. Keskeltä oli lauennut joidenkin metrien laatta. Arvioimme tilannetta ja päätimme laskea alas nopeasti ja vähillä käännöksillä. Lumi tuntui stabiilille.

Nyt siis pari päivää myöhemmin koko seinä oli rojahtanut alas. Kerralla tullut paksu lumikerros, nurmikkopohja sekä märkä uusi lumi/kohonnut lämpötila taisi yhteistyössä vuorten henkien kanssa rojauttaa koko roskan alas.

Laskettelu rinteiden ulkopuolella on jatkuvaa riskien arviointia, lumen testaamista, tuulen, lämpötilojen muutosten ja auringon vaikutuksen ristiinajamista. Absoluuttisen turvallisia mäkiä ei ole olemassakaan, mutta riskejä voi minimoida. Joskus on hyvä tuuri, joskus hyvä ajoitus. Voi olla päivästä tai tunneista kiinni, milloin täysin turvallinen paikka muuttuu hengenvaaralliseksi.

Nyt ison dumpin jälkeen monella on ollut kiire korkkaamaan paikkoja, koska kausi on tavalliseen verrattuna myöhässä. Itse olen mieluummin jänishousu kuin teho-osaston hoidokki.