Kuluneen viikon ajan yläpalkin hiihtäjäkuvan piirtäjä on ollut tutustumassa Verbieriin viikon reissulla. Perjantaina oli tarkoitus näyttää piirtäjälle paikkoja, kun auringonkin piti paistaa ja tuntuma lautaan oli huipussaan.

Ideana oli kiivetä Mt. Gelen eli reilun 3 000 metrisen vuoren haikkireitti ja laskea sitten hillitöntä puuterilunta alas. Ajatus oli hyvä, mutta suuremmat voimat päättivät muuttaa suunnitelmaa. Alla näkee miten.


Eihän siellä olisi mitään nähnyt.

Kohti uusia seikkailuja. Col de Minesille vievä siirtymäreitti on sopivan kumpuinen ja hidastuksia täynnä, että laudalla saa varmasti kiroilla, joten suunnaksi se. Siirtymän jälkeen tähtäimessä kymmenen minuutin haikkailu ja sitten siivuttamaan puuteria.


Suuntana hieman varjoon jäävä seinämäalue. Vasemmasta laidasta ylhäälle ehti kymmenessä minuutissa.

Haikki meni mukavasti valmiita portaita myöten. Hyvin olivat yön aikana jäätyneet. Ylhäällä jatkoimme matkaa vielä erään harjanteen suojaan tauolle. Pummimeiningin mukaisesti söimme eväitä rinneravintoloiden sijaan mäen päällä istuskellessa. Tosin täytteet nyt olivat jo duunaripuolen herkkuja, väittäisin.


Tällainen lounastauko.


Samu, Miku ja Antti tutkivat laskulinjoja.

Lasku kohti Vallonia oli mukava, mutta ei kovin erikoinen. Syvää lunta oli vielä tarjolla käännösten alle, mutta omaa linjaa ei päässyt enää valikoimaan. Mutta hauskaa oli silti.

Piirtäjää alkoi jo hengästyttää, mutta päätimme ottaa vielä yhdet mäet, ainakin. Levottoman lepotauon seurauksena aloimmekin rakentaa hyppyriä Savoleyresin puolelle. Edellisen kerran offarihyppyristä olen leiskauttanut reilu vuosi sitten, joten johan sitä oli aikakin.


Newschool-puuhastelua takamaastoissa. Ohessa näkyy myös lumivyörylapioiden todellinen käyttötarkoitus - onneksi. Samu eli piirtäjä otti kuvan.

Kaveri testasi hyppyrin täräyttämällä ison ilman komealla grabilla. Tietysti piti yrittää pistää paremmaksi. Hyppy meni yllättävän hyvin, vaikka ihan loppuun tulikin pari kuperkeikkaa.



Samu eli piirtäjä otti kuvasarjan.