Tänään alkoi vesisade, joka muuttui lumeksi vasta parissa tonnissa. Täydellinen päivä lumivyörypiippareiden käyttöharjoittelulle.

Lähes kaikki kausilaiset saatiin mukaan iltapäivän juoksuharjoitukseen. Idea oli varsin yksinkertainen: piilotetaan etsittävä piippari lumeen ja joku lähtee etsimään sitä. Useimmille homma oli tuttua, mutta näissä asioissa harjoittelusta on harvoin haittaa.

350450.jpg
Nicke etsii signaalia.

Olen aina suhtautunut kaikenlaiseen lumiturvallisuuskoulutukseen ja -harjoitteluun positiivisesti. Varsinkin viime kauden episodin jälkeen, jossa vyöryyn jäänyt mies sanoi kaverinsa kadonneen ja jouduimme oikeasti käyttämään piippareita. Muistan vieläkin sen paniikin, joka iski haravoidessamme lumivyöryä. Niinpä oikeiden tekniikoiden ja etsimisjärjestyksen kertaaminen on aina paikallaan.

Toki hauskaakin oli, vaikka vakavalla asialla oltiin. Perusetsinnän lisäksi kokeilin kaverin kanssa heitä piippari pitkälle kuusikkoon ja anna toisen etsiä -metodia, joka toimikin erittäin hyvin. Ainahan on mukavaa viettää aikaa isolla porukalla samankielisiä ihmisiä, joten kai sateinen iltapäivä olisi voinut huonomminkin sujua.

350449.jpg
Onkivavat pitkänä.

350451.jpg
Aika keskelle päästiin lähietsinnän avulla. Piipparia on siis liikutettu lumen päällä ja merkitty lapiolla jäljet kohtiin, joissa etäisyys piippariin alkaa kasvaa. Ihan keskelle en saanut osumaan, mutta aika hyvin kuitenkin, vaikka itse sanon. Oranssi vehje on Nic Impexin Arva a.d vanced.

Päivän kohokohta oli italiaanohiihtäjäpari, joista toinen päätti jäädä nesteentyhjennystauolle viiden metrin päähän meistä. Jos hänellä oli pokkaa tehdä sellaista, kai siitä sai sitten kuvankin ottaa.

350453.jpg
Antaa mennä vaan... Kuulemma maisemat olivat niin hienot, että ureat oli hyvä päästellä juuri tässä mutkassa.