Takarenkaan kohdalta kuuluu ikävä kolahdus, joka jatkuu tasaisena vatkaamisena. Aavistelen pahinta, kun rullailen hiljalleen huoltoasemalla juuri Sveitsin ja Ranskan rajalla, onneksi jo oikean maan puolella. Jep, takarengas hajalla, vanne mutkalla. Murtunut tienreuna, kiitos.

Lähdin eilen Chamonixista ajoissa ajelemaan kohti Verbieriä, koska töissä piti olla kahdeksalta. Homma alkoi vaikuttaa toivottamalta, kun yritin vaihtaa toista takarengasta: pultit eivät aukea rengasavaimella, joka on biltemalaatua. Hipsin huoltoasemalle, jossa ei näy yhtäkään autoiluun liittyvää tarviketta; suklaata ja elintarvikkeita kyllä.

Jostakin aseman takaa löytyi lopulta herrahenkilö, joka avasi läheisen autotallinsa oven ja löysi kunnon tarvikkeet. Hän puhui ranskaa, minä en, joten selvisimme saksaksi. Huoltsikka oli menossa kymmenen minuutin kuluttua kiinni.

Epätoivo alkoi nostella jo päätään, kun pultit pysyvät kiinni, vaikka väänsin avainta hampaat irvessä. Pimeääkin oli ja töihin kiire. Lopulta uusi ystäväni Serge tuli katsomaan rengasta. Hänkään ei saanut löysättyä pultteja, joten Serge käski ajaa auton hänen talliinsa. Kello oli jo yli sulkemisajan.

Sisällä Serge otti pelit ja vehkeet käyttöön, mutta hiltikään ei pystynyt pultteihin. Jostakin hän löysi rautakangen (tms.), jonka päällä hyppimällä pultit alkoivat natista. Pian rengas oli vaihdettu.

Kiittelin vuolaasti, mutta mies ei suostunut ottamaan kuin puolet tarjoamastani summasta vaivanpalkkaa. Lupasin tehdä kuten Serge toivoo, eli Ranskan puolella käydessäni tankata myös vastaisuudessa hänen huoltsikallaan.

Rajalta kylille 40 minuutissa. Keskusparkkikselta Pubille, suihkuun, vaatteiden silitykseen ja työvalmiuteen kymmenessä minuutissa. Vähän hengästytti lasihuoneessa.


Tiellä Martignysta Chamonixiin. Näitä kiviaitoja on matkan varrella kilometritolkulla. Onkohan sama muurari rakentanut näitä vähän kuin elämäntyönään, vuosi vuodelta ja metri metriltä eteenpäin?

Muistan, kun Australiassa erään hostellin siivooja toi palaneille jaloilleni aloe veraa yllätyksenä ja pyytämättä. Samalla tavalla Serge auttoi ihan omaa hyvyyttään. Ihan hyvin hän olisi voinut sanoa, että omapa on ongelmasi - ei minulle tullut edes mieleen, että hän ottaisi asiakseen saada ranskaa puhumattoman, hielle haisevan hiihtelijän matkan jatkumaan.

Aioin kirjoittaa, että ihme että nykyaikana löytyy tuollaisia ihmisiä. Mutta toisaalta, uskon kyllä ihmisen perushyvyyteen. Toisilla se on enemmän pinnassa kuin toisilla, tosin. Pyrin itse olemaan aina avuksi, jos vain suinkin pystyn. Ehkä hyvä kiertää.

Ja olipahan taas kokemus, josta selvittiin ehjin nahoin. Onneksi valitsin peruskoulun kolmannella luokalla saksan.