Tilannehan ei ole aivan yksinkertainen. Verbierissä ja lähialueilla asuu vuoden ympäri kuusi suomalaista. Heistä suurin osa hiihtää kaudella, joten tavallaan he kuuluvat asiaan, mutta toisaalta eivät. Ei heistä siis enempää, ellei sitten erillisessä postauksessa.
Sitten itse kausilaisiin. Ongelmia tuottaa se, että kausilaisen määritelmä on hieman hankala. Verbierissä kaikki kausilaiset tekevät jonkinlaisia töitä. Työsopimukset alkavat yleensä joulukuun alusta lähtien, eli tavallaan kausilaisiksi voisi tiukan määritelmän mukaan laskea vain sellaiset, jotka ovat tulleet silloin paikalle ja viipyvät jonnekin huhtikuun loppupuolelle.
Toisaalta joku tuli paikalle joulukuun lopussa, pari sankaria vasta viikko sitten. Miten näistä nyt selvittää mitään?
Käsittelenkin tätä suomalaisia täällä ennemmin yhteisönä kuin tiukasti kausilaisina.
Kun on koko kauden paikalla, voi keskittyä jonakin päivänä vaikkapa vain hyppyrinrakennuspuuhiin.
Verbierissä pyörii tällä hetkellä vajaat parikymmentä kausilaista, eli sellaisia joilla on kausikortti tai puolikausari näillä mäille. Lisäksi täällä käy reilusti kuukauden - kahden hiihtäjiä.
Huomionarvoista verrattuna vaikkapa Chamonixin menoon (suomalaisia kausilaisia on siellä vajaat kymmenen) on verbieriläisten ahkeruus. Kaikki paiskivat täällä töitä. Puhtaasti hengaajia ei taida olla yhtäkään, kun taas Nixissä vain yksi kausilainen tekee töitä.
Suurin syy tähän on varmasti hintataso. Harvalla on varaa asua täällä monta kuukautta säästörahoilla, kun vuokra on tavallisesti noin 500 e/kk ja kausari ilman työlupaa yli 800 euroa.
Itse työskentelen siis Pub Mont Fortissa lasinkerääjänä. Iltaduuni mahdollistaa täysipainoisehkon keskittymisen hiihtämiseen. Iltaduunissa ei lisäkseni taida olla kuin yksi tyttö, mutta hän ei käy ihan joka päivä laskettelemassa. Kaksi suomalaista on töissä urheilukaupassa, toinen vaatepuolella ja toinen suksienhuolto/vuokrausosastolla. Yksi tyttö on eräässä toisessa ravintolassa töissä, yksi paistaa hampurilaisia, yksi tarjoilee ravintolassa ja yksi on töissä hiihtomaikkana, yksi työskentelee chalet´n emäntänä. Kaksi suomalaista toimii elämysmatkojen oppaina. Eräs pariskunta työskentelee viinikaupassa.
Meidän palvelualalla työskentelevien lisäksi yksi tyyppi tekee välillä sekalaisia töitä (oli syksyn Suomessa töissä) ja toinen toimii AD/copywriterina etänä. Siinä pääpiirteittäin suomalaiset tällä kaudella Verbierissä.
Seuraava osio kannattaa lukea pitäen mielessä se, että itse olen intohimoinen hiihtäjä ja se saattaa näkyä mielipiteissä.
Verbierissä on perinteisesti ollut paljon hiihtäjiä, kausihengareita ei suomalaisten keskuudessa ole juurikaan nähty. Kausihengarilla tarkoitan sellaisia henkilöitä, jotka pitävät kylän ilmapiiristä ja keskittyvät ennemmin työntekoon kuin hiihtämiseen. Itselleni ei ole vieläkään avautunut, että mitä järkeä tänne on tulla vain pyörimään, kun vieressä nousee hillittömiä vuoria ja rajattomat offarimahdollisuudet.
Tällä kaudella aika monella on kuitenkin päivätyö, eli hiihtämään pääsee lähinnä lounareilla ja vapaapäivinä. Ok, onhan täällä elämä paljon rennompaa ja mukavampaa kuin Suomessa, mutta kyllä minua harmittaisi olla päiväsaikaan duunissa, kun kaverit ovat paukuttamassa mäkiä. Toisekseen, miksi tulla hiihtokeskukseen töihin, jos ei pidä hiihtämisestä? Jos hiihdolla ei ole väliä, niin olisihan edullisempaa tehdä duunia, juhlia ja ylipäänsä elää vaikkapa Suomessa kuin täällä Verbierissä.
Kausilaisilla on parhaat bileet. Seban peruukki?
Miten me kaikki olemme tänne kulkeutuneet? Luulisin suurimmaksi syyksi täällä asuvaa vuoristo-opas Pette Halmetta, jonka pyörittämä elamysmatkat.com on tarjonnut pitkään viikkomatkojen lisäksi myös sänkypaikkoja kausikämpistä. Itsekin asuin isossa kämpässä ensimmäisellä kaudellani ja mukavahan sellaisessa olisi asua nytkin, mutta Pubilla vuokra on kohtuullinen ja sijainti loistava, joten olen nukkunut nyt pari kautta työpaikkani yläkerrassa.
Tällä hetkellä elämysmatkojen kautta on kaksi kausikämppää, yksi neljän hengen ja yksi kuuden hengen huoneisto.
Kausilaisten kesken vallitsee hyvä henki. Ehkä se on tämä paikka, joka vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Hiihtämään lähdetään yleensä porukalla. Jos ei muuta, niin viimeistään päivän päätteeksi Pubilla voi vaihtaa kuulumiset.
Iltaisin otetaan yleensä iisisti. Tai lähinne ne onnekkaat, joilla ei ole iltaduunia. Yhä useammalla on läppäri ja kämpissä internet, eli aika kuluu kenellä mitäkin laskukuvia eteenpäin lähettäessä. Joku lataa niitä blogiinsa. Peruselämää, mitä nyt ikkunasta maisemat ovat vähän erilaisia kuin Suomessa.
Ihme kyllä, kausilaisista vain yhdellä on kolme kautta Verbierissä takana, minulla ja eräällä toisella on menossa kolmas kokonainen. Edelliset täällä pyörivät ovatkin jo ympäri vuoden asuvia suomalaisia, joilla kausia on takana kahdeksan tai viisitoista.
Mistä lie tämä sitten johtuu. Ehkä nykyisin kukaan ei jaksa panostaa hiihtämiseen niin paljon, että hassaisi siihen useamman kuin yhden kauden tai puolet välivuodesta. Aiemmin pelkkä työnteko ja laskeminen on tainnut olla helpommin mahdollista. Ilmeisesti meidän sukupolvelle opiskelun tärkeys on juurtunut selkärankaan, kun itsekin jo pohdin kirjojen pänttäämisen jatkamista.
Tai sitten ne oikeat hiihtäjät ovat jossakin muualla kuin Verbierissä.
Kommentit