Suurin osa Pubin duunareista asuu baarin yläpuolen "hotellissa", jossa on kolme kerrosta. Itse asutan ensimmäistä yhdessä neljän muun työntekijän kanssa.

Ehdoton ykkönen on 22-vuotias brittityttö, joka ei ole kokannut reilun puolentoista kuukauden aikana kuin kerran lämmintä ruokaa. Tavallisesti hän tulee närppimään muilta. Viime aikoina työvuoromme ovat sattuneet kutakuinkin samoille ajoille, joten olen istunut hänen kanssaan keittiössä tavallista enemmän.

Tyttö on nyt tsempannut ja käynyt kaupassa. Kun itse syön tavallista perusruokaa kuten pastaa tai riisiä kastikkeella tai vastaavalla, vetää tämä tyttö iltaruoaksi maapähkinävoita ja valkoista leipää. Ja se on kuulemma parasta ikinä. Tietysti tytskä maiskuttaa syödessään ja puhuakin pitää aina, kun on suu täynnä ruokaa. Ja jos on kiire töihin, jää maapähkinävoinen veitsi lautaselle. Ei puhettakaan likoamaan laittamisesta. Kerrassaan mahtavaa.

Tytön tavaroita löytyy ympäri yhteisiä tiloja. Milloin on hiusharja ruokapöydällä, takki pari päivää roikkumassa milloin missäkin, sheivailuvehkeet keskellä kylpyhuonetta. Aivan ihanaa jakaa nämä fasiliteetit hänen kanssaan. Kaiken lisäksi tyttö ei edes harrasta hiihtämistä, vaan keskittyy vapaapäivinä huolelliseen tinaamiseen.

Jotenkin olen aina ajatellut, että yli kaksikymppisellä pitäisi perusasiat olla hallussa. Toinen tapaus onkin sitten yksi meidän kokki, joka ei ole käynyt alkukauden aikana kertaakaan suihkussa. Viime kauden jälkeen siivooja haki petivaatteet kokin huoneesta. Eipä ollut lakanoita vaihdettu kauden aikana kertaakaan, siis viiden kuukauden aikana. En enää menisi suojaan edes sanonnan "jokainen tavallaan" taakse.