Elämä Alpeilla ei ole aina helppoa. Varsinkin alkukausi on vaikeaa aikaa, koska lunta ei ole ollenkaan riittävästi. Tällaiselle henkilölle, jolle hiihtäminen on ehdoton pääasia ja työ vain tapa mahdollistaa hiihtäminen, alkavat kiviset kurut kypsyttää harvinaisen helposti.

Ikävää se on tietysti työkavereiden kannalta. Olen periaatteessa neljän hengen blokkaritiimin vetäjä, joten minun vastuullani on uusien kerääjien perehdyttäminen. Toki olen työni hoitanut asiallisesti, mutta ylimääräistä huumoria en ole jaksanut viljellä, koska fiilikset ovat olleet niin matalalla.

Osansa on ollut myös flunssalla ja ihmeellisellä heikolla ololla, joka on pitänyt yöunet pitkinä ja päiväunet tasaisina. Ei ole ollut voimia tehdä mitään ylimääräistä.

Laskettelukaan ei ole jaksanut innostaa, koska vain muutama rinne on ollut auki. Voisihan sitä hakea vuokraamosta puikkarit, kun kerran työsuhde-etuna saa suksia ja lautoja lainailla, mutta kun ei vain ole  napannut.

306516.jpg
Ruinettesin hissiasema, 2 200 metriä. Tällainen lumitilanne siis.

Kaikkien työntekijöidenkään naama ei ole miellyttänyt. Pub Mont Fort on perinteitä täynnä oleva baari, ja entisaikaan työntekijöiden laskutaidoilla on huhujen mukaan ollut merkitystä työnsaannin suhteen. Nykyisin täällä on kaikenkarvaisia maailmankiertäjiä, jotka vain ovat sattuneet saamaan duunin.

Mielestäni tällaisen hiihtokeskusbaarin työntekijöiden pitäisi olla vähintääkin hyvin kiinnostuneita alamäkiurheilusta, koska esimerkiksi työtunnit on kuin räätälöity sitä varten, että mäkeen pääsee niin halutessaan joka päivä. Tavallaan ne, jotka eivät edes omista suksia tai lautaa vaan keskittyvät juhlimiseen ja kahvilla käymiseen, vievät sellaiselta tyypiltä mahdollisuuden viettää kauden Alpeilla, joka todella sitä haluaisi, mutta ei taloudellisten syiden vuoksi pysty pakkaamaan kamojaan moneksi kuukaudeksi.

(Tietysti työnantaja voi hakijoita karsiessaan valita parhaat päältä, joten eihän se ole näiden hiihtämättömien vika, että he tulevat valituksi. Paikkansa he ovat ansainneet, nimim. toista vuotta yliopiston kirjoilla.)

Erikoista on ollut myös esimiesten ihmeellinen alkukauden kireys. Suurin osa työntekijöistä on hengaillut Pubilla jo vuosia, joten hommien voisi olettaa olevan hanskassa. Silti pomot kyttäävät ja valittavat erikoisista asioista. Ehkä heitäkin harmittaa lumettomuus, tiedä häntä.

Kaikki tämä yhdistettynä vielä nilkan heikkoon happeen on saanut aikaan sen, että kokonaisvaltaisesti olo ei ole ollut viime aikoina kovinkaan voittaja.



Mutta. Tänään aurinko paistoi parin päivän lumisateen jälkeen. Lunta ei tosin tullut kuin muutama sentti, mutta jo se, että heräsin aamulla ilman herätyskelloa aikaisin (n. klo 10.30) ilman nuhaa tai köhää sai mielen iloiseksi.

Pari tuntia kaverin ensiaskelia laudalla seuraten ja mukava auringon polte selässä piristivät kokonaisvaltaisesti. Kun pilvet hunnuttivat lähivuoria, muistin taas, miksi tämä on kutakuinkin keskivertoa mukavampi paikka elää.

Huomiseksi kävin hakemassa itsellenikin laudan. Toivottavasti ranteet kestävät...

306514.jpg
Meijen mestat.