Viime kaudella pyysin tuttuja tuomaan Sveitsiin Hesarin nyt- ja kuukausiliitteitä mukanaan, koska suomalaista luettavaa ei ole ikinä liikaa. Joskus nuorempana pidin Nyttiä jonkinlaisena journalistisena esikuvanani.

Kotiin tultuani olen ehtinyt lueskelle syksyn satoa. Kuukausiliite on edelleen loistava, mutta Nytin taso tuntuu laskeneen jyrkästi. Johan se vaikutti kesällä vähän hampaattomalta, mutta syksyn lehdistä kuultaa väsymys, ideoiden köyhyys ja huono kieli. Mielestäni perkeleet ja vitut eivät kuulu lehtikieleen, poikkeuksia kuten suoria lainauksia tai vastaavia lukuunottamatta.

Ehkä olen tulossa vanhaksi, mutta Kuukausiliite tuntuu enemmän omalta lehdeltä.

Enkä ole ilmeisesti tässä asiassa yksin. Toimittaja valittaa-blogi, jota aiemminkin olisin suositellut, on huomannut saman ongelman. Tosin tämä harvinaisen osuvasti lehtityön lainalaisuuksista kirjoittava toimittaja (Jep, kyseinen toimittaja ei selvästikään ole graafikko.)  on ottanut hampaisiinsa Virpi Salmen ja Ville Similän. Similää en ihan vielä haukkuisi, mutta Salmesta on mennyt maku. Olkoonkin, että Martina Aitolehden haastattelu kesällä oli hersyvää tekstiä.