Toisin sanoen optimaalinen paikka.
Eilen kävimme katselemassa maisemia skoottereilla. Teininä monilla kavereilla oli mopo, mutta itselläni ei ikinä. Liekö jäänyt siitä jokin trauma, mutta chopper-tyylisellä skootterillä päristely 65 kilometrin tuntivauhtia oli aivan huippua. Meitä oli 15 hengen jengi, ja muutaman tunnin ajelun jälkeen menimme rannalle syömään wedgeja ja nauttimaan pienen kylän kiireettömästä tunnelmasta.
Rod sekä pari saksalaista backpackeria seisoo tontilla, jolla seisoo viemäritön ja sähkötön talo. Hintaa kaksi ja puoli miljoonaa dollaria (eurot saa kerrottuna 0,65:lla). Town 1770:ssa asuu alle 100 ihmistä vakituisesti. Uutta tonttimaata ei ole, koska kylä sijaitsee kansallispuistoalueella. Vähän Verbierin tunnelmaa.
Eteläafrikkalainen Rod on pyörittäny scootterrootours-firmaa pari vuotta. Kaikki sai alkunsa siitä, kun ryhmä jenkkejä tuli kysymään häneltä, että mitä täällä voi tehdä. Hän oli luvannut viedä heidät ajelemaan skoottereilla ja näyttämään paikkoja. Ilta päättyi samaan rantaan kuin meillä.
Jenkit olivat näyttäneet reissun kuvia muille hostellissa asuville reissaajille, jotka tulivat seuraavana päivänä kysymään Rodilta samanlaista reissua. Sen jälkeen skoottereilla on ajettu lähes päivittäin (täällä sataa noin 30 päivänä vuodesta).
Asfaltti polttaa, välillä piti ottaa taukoa.
Lokit lokittivat perunalohkoja. En antanut.
---
Toinen päivä, toinen aktiviteetti. Kauan odottamani surffaus. Täällä oppitunti (käytännössä kolme tuntia), suojapaita sekä lauta maksoi 16,50 dollaria. Sydneyssa ja Brisbanen suunnalla samanlainen setti kustantaa huhujen mukaan vähintään 50 dollaria. Halvalla siis selvittiin.
Olen kuullut useiden ihmisten sanovan, ettei lumilautailusta ole mitään hyötyä surffauksen opettelussa. Itse lautailun perusteet hallitsevana uskallan väittää, että siitä oli hyötyä, kun harjoittelimme seisomaan nousemista ja laudan päällä pysymistä. Stänssi on samankaltainen ja molemmissa on lauta alla. Hyvä tasapainoaisti helpottaa.
Huomenna parempia kuvia.
Itse surffauksen harjoittelu on suolaista ja rankkaa puuhaa. Alussa tarkoituksena on katsoa sopiva aalto, ryhtyä melomaan laudalla maaten lujaa ja aallon tullessa kohdalle yrittää nousta seisomaan. Kestää aikansa, ennen kuin katse on harjaantunut näkemään sopivia aaltoja ja ruumis ymmärtää nousta oikeaan aikaan laudan päälle. Tässä on vielä pari viikkoa treenattava, että pääsisi oikeasti surffaamaan, mutta alku vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.
Olin odottanut surffausta jo pitkään, mutta se oli vielä hienompaa touhua kuin olin uskaltanut odottaa. Tietysti fiilistä nostatti se, että pääsin heti ensimmäisellä yrityksellä hyvän aallon kyytiin ja onnistuin nousemaan seisomaan sekä pysyin tyylikkäästi pystyssä rantavesiin asti. Toisen peräkkäisen välivuoden ottaminen on harkinnassa.
Huomenna haetaan lisää suolavettä sieraimiin.
Kommentit