Itärannikon iloissa ja bailuhulinassa on helppoa unohtaa Australian monet ongelmat. Kausittaisen kuivuuden ohella mantereelta löytyy huomattavasti syvemmälle meneviä asioita, joiden kanssa on taisteltu siitä asti, kun ensimmäinen laiva saapui Australiaan.

Silloin kun valkoinen mies vielä arpoi Uralilla, että pitäisikö kääntyä oikealle vai vasemmalle (suomalaiset esi-isät ottivat sen väärän suunnan), oli Australiassa jo vauhti päällä. Aboriginaalit kansoittivat manteretta, asuivat heimoissaan ja elivät kuten luonnonkansat elävät.

Englantilaiset höökivät paikalle 1770. Ensin tulivat vangit ja vanginvartijat, pian löydetylle mantereelle haettiin muita onnenonkijoita.

Kun elintilaa tarvittiin lisää, vietiin sitä tietysti tyhmiltä ja tietämättömiltä tummaihoisilta. Sorto jatkui vielä 1970-luvulle, ja vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana aboriginaaliheimojen maanomistuksia on tunnustettu ja alueita palautettu niiden alkuperäisille omistajilleen.

Periaatteessa englantilaisten valloittajien myötä tuli vain ongelmia. Valkoinen mies tuli valtasi maat, toi viinan, outoja eläimiä ja tauteja. Tällä hetkellä viina on yksi suurimmista ongelmista aboriginaalimiesten keskuudessa. Ei tietenkään kaikkien, mutta usein grog on vienyt isän, miksei äidin, pois perheensä luota.


Australian hallitus yrittää paikkailla isoisiensä tekoja tarjoamalla aboriginaaleille monenlaisia koulutuskursseja ja tukipaketteja. Lisäksi mantereen alkuperäiset omistajat tienaavat maavuokrista reiluja korvauksia, joten periaatteessa heidän ei tarvitsisi elellä kaduilla rikkinäisissä vaatteissa, kuten näkyvin osa 650 000 aboriginaalin populaatiosta tekee.

Meno kaupungeissa – varsinkin Australian keskiosissa – on kaikesta huolimatta aika villiä. Yritykset sopeuttaa aboriginaalit länsimaiseen elämäntyyliin on jäänyt viranomaisilta pääosin vajavaisiksi. Turisti ei tunne oloaan kovin turvalliseksi Outbackin kaupungeissa toisilleen huutamalla kommunikoivien aboriginaalien keskellä. Varsinkin, kun rikosilmoitusten suurin aiheuttajaryhmä on tummaihoinen kansanosa.

235862.jpg
Aboriginaalien taide perustuu pitkälti pistemaalaukseen. Kankaille piirretään tarinoita uniajasta sekä perinteisiä tarinoita elämästä.



Matkanjärjestäjien mukaan työskentely aboriginaalien kanssa ei ole aina helppoa. He eivät ole tottuneet länsimaiseen tehokkuusajatteluun, joten sovittu käsityö- tai vastaava näytös saattaa peruuntua, koska käsityöläiset ovatkin lähteneet kalareissulle.

Esimerkiksi aboriginaalitaidetta myyvissä pajoissa on usein valkoihoinen myyjä. Aboriginaalien ei "kannata" tehdä töitä, koska he joutuvat jakamaan palkkansa kaikkien kanssa. Toisaalta esimerkiksi töihin tuleminen ajoissa sekä kaupan yleisestä kunnosta huolehtiminen voivat olla hieman vieraita asioita. Lisäksi, eiväthän vanhemmatkaan tehneet duunia. Ehkä kaikkien ei tarvitse osata tehdä bisnestä.

Matkaajan halu vaikuttaa on suuri. Apua on vaikea antaa, jos sitä ei edes haluta ottaa vastaan. Myös maksaminen "alkuperäiskansojen tanssiesityksistä" tuntuu typerältä: kyse on pelkästä showsta. Myös bumerangin maalaaminen omin käsin tai didgeridoon valmistaminen tuntuu rahastuksen lisäksi pyhäinhäväistykseltä: pistemaalaus on vanha aboriginaalien perinnetaito, johon kuuluu pyhien tarinoiden ja uniajan kuvauksien maalaaminen. Pitääkö turistin lähteä piirtelemään omia aurinkojaan ja surffilautojaan samoilla tavoilla? Mieluummin ostan sitten bumerangin, jonka on maalannut aboriginaalitaiteilija.

Nykyaboriginaalisukupolvilla ei ole välttämättä hajuakaan vanhempiensa kulttuuriperinnöstä tai vanhoista tavoista, uniajasta tai oman heimonsa traditioista. Jos ihminen haluaa asua heimon kontrollin ulkopuolella kaupungissa, pitäisi myös yrittää sopeutua kaupungin tavoille. Silloin ei kaupungin vuokra-asunnossa pidä sytyttää hellalle nuotiota, vaan opetella käyttämään kaasusytytintä.

Ei sillä, nykyään moni aboriginaali elää tavallista länsimaista arkea. Abonuoret haaveilevat aussifutisurasta, esikuvia AFL:ssa riittää. Australian kolmanneksi suurimman puolueen pj on aboriginaali. Monet aboriginaalit käyvät palkkatöissä. Tosin samasta työstä ei välttämättä vieläkään makseta samaa palkkaa palkkaa valkoisten kanssa.

Tilanne ei siis ole mitenkään selkeä ja yksinkertainen. Viina vie, raha hukkuu milloin mihinkin, siteitä omaan kulttuuriin ei välttämättä enää ole, heimojen vanhimpia ei enää kunnioiteta, pyhät paikat ovat jääneet markkinatalouden alle. Kuka toikaan käärmeen paratiisiin?