Heti alkuun voidaan unohtaa surffaus, jossa lautailijat polkevat menemään niissä vesitunneleissa.

Kun tästä mielikuvasta on luovuttu, voidaan jatkaa todellisuudesta. Tänään surffaus sujui jo... ihan hyvin. Pääsin jopa kerran oikeaoppisesti aallon päälle siitä kohdasta, joka ei ole aivan vielä murtumassa, vaan kasaamassa lisää energiaa ennen kaatumista. Painoa vähän varpaille ja skädääm, surffasin!

Aika pian oppii katsomaan aaltoja sillä silmällä, että mihin kannattaa lähteä. Murtuneet ovat helppoja, koska niissä on hyvä vauhti, mutta se on vähän tylsää. Aloittelijoita tässä ollaan edelleen, joten ei siis mitään ylpeilyä, vaan ajattelua oman kehityksen kannalta. Mieluummin siis "oikeille" aalloille.


Sven, nimestä huolimatta saksalainen, on ollut surffauskumppanina. Meni ja osti oman laudan.

Eniten lainelautailussa minut on yllättänyt melomisen määrä. Käytännössä päivä koostuu laudan päällä makaamisesta ja käsillä vauhdin melomisesta. Bonuksena voi päästä aallon vauhtiin, hieman edelle ja nousta seisomaan sekä yrittää tehdä jotain - tai kaatua. Eipä sillä, merivesi ei enää maistu suolaiselle, joten mikäs siinä laudan päällä on makaillessa. Voi vaikka seurata vesilintujen syöksyharjoituksia kalojen perään.


Valitettavasti mukana ei ole järjestelmäkameraa eikä linssejä, joten itse vesikuvia on hankala ottaa - eivätkä ne vielä näyttäisi edes hyvältä. Siinä sitä kuitenkin ollaan.

Nööseille annetaan vuokralle softboardeja, joiden reunat ovat ikävän pehmeää materiaalia. Suojapaidasta huolimatta iho menee rikki, kun suolavesi ja melontaliike kuluttavat käsien sisäpuolia, reisiä ja mahaa. Toinen epämukavuustekijä on meduusat, eli jelly fishit (vahan isompi eli piikkirousku eli stinger puraisi Steve Irvingia). Noh, pieniä sellaisia lilluu lähes joka notkossa, ja niiden pistot polttavat. Eivät kuitenkaan niin paljon, että viitsisi käyttää ureaa kivunlievitykseen, kuten on ohjeistettu.


Aallot olivat sopivankokoisia. Toinen aalto vasemmassa laidassa olisi aloittelevalle optimaalinen, jos siihen pääsisi sisään kohdasta, joka on murtumaisillaan.

Huomenna siirrymme Rainbow Beachille, matkaa lienee viitisen tuntia. Bussi lähtee hostellin edestä 6.45. Aika julmaa. Nyt parantelemaan palaneita ruumiinosia. +30 suojakertoimen aurinkorasva ei vain riitä, vaikka sitä lisäisi jatkuvasti.