Bangkok on iso, pelottava ja vaarallinen. Lonely Planetin mukaan isoihinkaan matkatoimistoihin ei voi luottaa. Noh, minä luotin yhteen ja varasin lennon Melbourneen. Philippine Airlinesilla hintaa kertyi 285 euroa. Lento on vasta muutaman päivän päästä, joten päätän lähteä katselemaan vähän maata.

Bussit Kanchanaburiin lähtevät eteläiseltä linja-autoasemalta eli thaiksi Sai Mai Tailta. Ensimmäinen taksi Khao Sanilla sanoo hinnaksi 150 bahtia. Mittarilla? Hinta on 150 (3 euroa) bahtia. Mittarillako, osoitan. Kaveri ajaa pois.

Seuraava taksi. Sai Mai Tai? Kyllä, hyppää kyytiin. Mittarilla, mittarilla, kyllä.
Reilu 50-vuotias kuski puhuu englantia aussiaksentilla: siellä hän on asunut vuoden. Ei siis ihmekään. Ja suomalainen tuttavakin löytyy. Ilmeisesti ihan oikeasti, sillä hän kertoo pitkät piustat taksimatkan aikana kyseisestä lääkäristä. Kysyy myös, opetanko thaita jossakin, kun äänsin bussiaseman täydellisesti. Suomi ja thai ovatkin sukulaiskieliä?

Linja-autoasemalla hän osoittaa vielä oikean bussin, mittari näyttää 61 (1,2 e) bahtia, maksan mielelläni 70, vaikkei Thaimaassa tarvitse antaa tippiä. Hyvästä palvelusta voi aina.

Sateen jälkeen maisema aukesi Kanchanaburissa.

Kuten mainitsin, tavallinen toisen luokan ilmastoitu bussi kustantaa 82 bahtia (1,6e). Taso on aivan riittävä, tarvetta matkatoimistojen vip-ihmeille, jotka saattavat jättää tulematta, ei ole.

Perillä Kanchanaburissa alkaa sataa. Paikallisten mukaan ikinä ei ole tullut yhtä lujaa vettä. Riksan kyydissä tuntuu kuin paloletkulla lätkittäisiin naamaa. Säälin kuskia, jolla ei ole mitään suojaa. Hän hymyilee ja vakuuttaa olevansa ok. Täälläpäin hymyillään ilon lisäksi hämmennyksen tai kasvojen pelastamisen vuoksi. Liekö ollut asiallinen kysymys.

Majapaikaksi löydän veden päällä kelluvan bungalowin. Ilmastointi ei toimi, sillä koko kylästä lähti puolen tunnin myräkän vuoksi sähköt.

Semmonen yöpymispaikka.

Käyn katsomassa Kwai-joen siltaa. Kwai-joen siltä liittyy Death Railwayhin, rautatiekiskoihin Thaimaasta Burmaan. 415 kilometrin rataa rakensi tuhannet toisen maailmansodan sotavangit. 16 000 vankia kuoli laaksoja, jyrkänteitä ja vaikeakulkuisia maastoja halkovan radan valmistumisen aikana. On arvioitu, että vankien lisäksi noin 90 – 100 000 rakennusmiestä kuoli 16 kuukauden rakennustöiden aikana.


Siitä se alkaa.

Nyt sillalla partioi kameroineen lähinnä japanilaisturistilaumat sekä ilmeisesti ainakin yhden suomalaisen muodostama joukkio.

Siltaa on pommitettu useita kertoja. Kuvassa pilareiden pyöreät osat ovat radan alkuperäisiä "osia".