Melbournen jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Tai noh, Great Ocean Road on vielä aika sivistynyttä ja turistipitoista touhua, mutta sellaisiahan me olemme, joten no worries. Kohti Adelaidea.

Kengurunliha on Australiassa halvempaa kuin sika-nautajauheliha.

Australiassa on hienoa jatkuva syvä, tumma vihreys, joka tuntuu jatkuvan läpi mantereen. Eukalyptuspuut, mitkäliemännyt, puskat tien varsilla. Toinen yllätys on ollut lampaiden hurja määrä. Luulin, että ne pyörivät pääasiassa Uudessa-Seelannissa, mutta joku on laivannut niitä Australiaankin. Aika kuumat oltavat niillä näytti olevan keskellä aurinkoisia aukeita.

Lampaiden kavereita eli laamoja. Ei niilläkään ollut paljon tekemistä.

Jos jotakin australialaiset ovat ymmärtäneet, niin teiden rakentamisen idean. Tarkoitus ei ole leikkiä Linnanmäkeä, vaan edetä suht vaivattomasti paikasta A paikkaan B, välillä sivulle katsoen. Tiet ovat suoria ja mukavasta ilmastosta johtuen kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ei pääse routa raiskaamaan näitä polkuja.

Löysimme surffimerkkien tehdasmyymäläkeskittymän. Ripcurl, Oakley, Billabong, Reef, Quicksilver - ei senttiäkään rahaa. Mutta isoja lautoja näkyi. Long boardit ovat todellakin longeja.

Ensimmäinen elävä koala makaili eukalyptuspuussaan varsin tympääntyneen näköisenä. Toisaalta ei ihme, sillä Lonely Planetin mukaan sen aivojen ja kallon kokosuhde ei ole aivan kohdallaan. Herne etsii pehmeässä massassa toista.


Kaarlo Koala yrittää esittää aktiivista ihan vain kameran vuoksi.

Puissa ei juuri vihollisia ole, joten koalien energia kuluu eukalyptuspuun lehtien sulatteluun. Kamassa koko päivä, miksipä ei.

Ensimmäinen kenguru, jonka näin oli kuollut. Toinen vilahti auton vierestä pimeässä. Kolmas, neljäs ja viides aina kuudenteentoista asti oli taas varsin elossa. Olisin halunnut nähdä kengurun pussiin, mutta yksi niistä murahteli puistossa niin vihaisesti, että katsoin parhaaksi huudella kengukengukengua vähän kauempaa.

Toisilla ei ole kiire minnekään. Ai niin, ei meilläkään.

Kenguruiden pomppimisen katsominen on yksi parhaista tavoista viettää aikaa. Ne näyttävät siltä, ettei mikään voisi vähempää kiinnostaa, ja sitten ne lähtevät pomputtelemaan laiskan näköisesti. Yläkroppa eteen ja menoksi. Ihan kun ne pomppujen aikana sanoisivat no worries.

Great Ocean Road alkaa juuri tästä. Jos meri ei ole näkyvissä, ollaan sademetsäosuudella.

Great Ocean Roadin ajelimme useiden pikkukylien läpi. Jos joku väittää vielä Lappeenrantaa pieneksi tuppukyläksi, kannattaa lähteä vaikka Lemille. Ei vaan, alle tuhannen asukkaan kylissä rakennukset ovat edelleen kuin 1900-luvun alusta. Sekatavarakauppoja on edelleen olemassa.

Kaksitoista apostolia on yksi Great Ocean Roadin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Niitä murtuu aina silloin tällöin eroosion paineen alla, etualalla yksi sortuneista. Ei tainnut usko riittää.

Australiassa riittää rantaviivaa tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Tässä yksi biitsi.

Ajattelin ennen reissua, että on mukavaa nähdä vähän muutakin kuin Sveitsiä, jos ulkomaille kerran lähdetään. Täytyy myöntää, että vuorten kanssa vaikuttavuudessaan kilpailee meren aallot. Onhan niitä ennenkin nähty, mutta täällä pienetkin aallot ovat reilunkokoisia. Se kohina ja pauhu, joka syntyy, kun iso aalto lähestyy rantaa ja lopulta alkaa kaatua kohti rantaa... Siinä on fiilistä.

Aaltoja aaltoja.

Adelaidessa kohtasimme vihdoin lämmön. 27 graadia plussaa alkaa vihdoin tuntua lomalle. Jonkin faktan mukaan Australiassa uv-säteily on erityisen voimakasta. Siitä en tiedä, mutta koko päivän autossa istumisen jälkeen t-paidan hihat ja kaula-aukko muodostivat rusketusrajat. Tästä se lähtee.