Päänsärkyä ei voi ymmärtää kuin siitä kärsivä. Itselleni on siunaantunut jäykän selän, stressin ja unenpuutteen sekoituksesta voimansa ammentava päänsärky, joka iskee takaraivoon ja yläniskaan. Parhaimmillaan tuska puskee läpi ohimoista, toisinaan lyö vain niskan niin lukkoon, ettei se taivu sivulle, alas tai eteen.

Surkeinta tässä koko touhussa on se, että reipas liikunta, käsien käyttö ja riittävä uni on yhtälö, joka ei tunnu kesällä toimivan sitten millään. Istumatyö ei auta tilannetta ollenkaan, varsinkin kun taittaessa liian pienellä (17") näytöllä täytyy ruutua yrittää kuikuilla vähän lähempää. Eikä hiirikättäkään voi vaihtaa taittaessa toiseksi, koska jutut olisi kiva heittää sivulle yhdellä kertaa suht paikalleen.

Tänään särky vaivasi taas täydellä teholla. En jaksanut edes puhua kunnolla, onneksi ei tarvinnut haastatella ketään. Kevyt stressi deadlinesta ei helpottanut tilannetta juurikaan, eikä kovien uutisten puute.

Aika masentavaa huomata olevansa istumatyöläinen, jonka pitäisi harrastaa liikuntaa, jotta yläselän liikkuvuus paranisi. 21-vuotiaana.

Normaali olotila on lahja, jota muistaa kiittää liian harvoin.