Tänään tuli varastoon taas yksi lähteminen. Muutto kesästudiosta evakkoon ennen ensi viikon reissua oli lähikuukausien aikana jo ties kuinka mones.

Vaikken ole määrällisesti reissannut yhtä paljon kuin himoreppumatkailijat, olen kokenut lähdön tunnelman monta kertaa. Se ei välttämättä kuulu suosikkifiiliksiini.

En juurikaan harrasta viikon reissuja, joiden aikana käydään jossakin ja palataan takaisin. Viime aikoina (käsittäen pari viime vuotta) olen aina edennyt paikasta toiseen, olkoonkin, että Verbier ja Lappeenranta ovat olleet pääasiallisia kohteita.

Tämän vuoksi olen saanut pakata kaiken ja levittää sen uudelleen ja uudelleen monta kertaa. Huolehtiminen siitä, että kaikki mahdollinen tulee mukaan eikä mitään todella tärkeää häviä mihinkään on stressaavaa. Yleensä jätän tärkeimmät asiat viimeiseksi pakattavaksi, jotka jäävät sitten johonkin muovikassiin, johon olen koonnut sitten kaiken tärkeän, kuten arkistoitavat kuitit, tiliotteet, kännykän laturi ja passit ja hammasharjat.

Näitä kasseja alkaa nyt olla jo muutamia tallessa. Tänä viikonloppuna tarkoitukseni onkin selvittää kaikki yksinäisten muovikassien sisältö. Ettei mitään tärkeää jää huomaamatta.

Lähteminen uuteen paikkaan on mukavaa. Tosin se mukavuus todentuu yleensä vasta siellä kohteessa. Etukäteen olo on lähinnä epävarma; kotona olisi paljon mukavia asioita ja syitä, joiden takia jäädä. Täällä on kuitenkin ihan kivaa. Silti ainakin tähän mennessä jokainen reissu on ollut kannattava ja kasvattava, jopa Madrid.