Gardajärvi Pohjois-Italiassa on ihmeellinen paikka. Huhtikuun lopussa illalla on lämmintä kuin etelässä, kaskaat sirittävät ja bulevardeja reunustavat palmut. Jos tästä ajettaisiin pari tuntia ylöspäin, olisivat edessä Itävallan Alpit.

On kai sitä tylsemmissäkin taukopaikoissa pysähdytty. 

Onhan Gardalla omiakin vuoria. Tuntuu absurdilta syödä focacciaa rannalla palmujen alla ja katsella lumipeitteisiä vuoria.


1870-luvun kasvitieteellisen puutarhan peruja. Palmut ovat levittäytyneet ympäri järveä.

Lomalla on ollut kivaa. Ollaan kiipeiltykin. Aamulla on ollut vain vaikea päättää, että mihin suuntaisi. Sporttireittejä löytyy Gardan alueelta 2 500. Tosin tiukasti greidatulla alueella alemman vaikeusluokan reittejä on vain vähän,. Seiskan tasoisille löytyisi klippailtavaa runsaasti, 9a:kin saa yrittää.

Kalliot ovat erittäin kauniiden reittien takana. Tiistaina kävimme Arcon "pääseinällä", Massimolla. Kiemurainen tie kulki joen yli kohti oliivipuutarhoja.


Tällä tilalla ei varmaankaan järjestetä viininmaistiaisiltoja.

Maanomistajat ovat tehneet alueelle parkkipaikkoja sekä antaneet kulkuluvan oliivitarhojen läpi. Kyltit kertovat, että koska oliivipuut ovat tulonlähde ja elämisen edellytys, ne toivotaan jätettävän rauhaan. Kiipeilijät tuntuvat noudattavan ohjeita erittäin hyvin.

Kun asteita on +25 varjossa, nestetankkaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Arcon alue on turistin näkökulmasta palmujen ja oliivilehtojen lisäksi muutenkin erikoinen lomakohde. Sveitsin hintoihin tottuneena viiden ja kuuden euron pastat ja pitsat tuntuvat lähinnä ravintoloitsijan ryöväämiseltä. Mielellään laadukkaista ja tuoreista aineksista tehdyistä annoksista maksaisi enemmänkin. Arco on ehdottomasti budjettimatkaajan unelmakohde.


Linnojen rauniot ovat jostakin vuodelta miekka ja kivi. Nykyisin raunioissa voi yöpyä ihan hotellimajoituksessa.

Tosin magnesiumia kuluu aivan liikaa, koska reilusti yli 20 asteen lämmössä kädet alkavat oikeasti hikoilla.