En ollut muistanutkaan, että maaliskuun alun jälkeen tulee vielä hyvin lunta. Tämänkertaisen dumppauksen lumi oli vielä aivan mielettömän keveää.
Sanotaan, että ihminen elää kokemustensa kautta.
Se tunne, joka tulee, kun sukset kelluvat lumessa, on aivan mieletön. Siihen tiivistyy reissuun lähtö, duunin teko yötä myöten, aikaiset heräämiset, vittumaiset asiakkaat, kämpän puutteet, kaikki mahdolliset asiat. Lopulta sitä huomaa, että ainoa olennaisuus, laskettelu keskellä umpihankea kauniissa luonnossa auringon paistaessa, siitä tässä on kysymys.
Olisihan viikon helihiihtoreissu aivan varmasti uskomaton kokemus, mutta se, että jonkin eteen on pitänyt tehdä töitä – jopa aivan kirjaimellisesti – tekee kokemuksesta huomattavasti hienomman. Pehmeän lumen lisäksi asiat tiivistyvät hyvin suomalaiseen hyvän laskun jälkeiseen kommenttiin: ”Oli kyl ihan jees.”
Kausi alkaa kääntyä pikkuhiljaa kohti viimeistä hiihtokuukautta. Tällä kaudella aika on mennyt huomattavasti nopeammin kuin edellisellä. Kyllä kai arki menee Suomessakin aika nopeasti, jos tekemistä riittää, tosin tämä arki on huomattavasti mukavampaa kuin pohjoisemman vastaava, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.
Col de Minesin päällä kohti seuraavaa satulaa.
Kommentit