Olin eilen töissä alakerran ravintolassa. En muistanutkaan, miten ikävä on roudata gourmet-ruokia pitkiä portaita pitkin. Keittiö kun on fiksusti sijoitettu yläkertaan. Pari kertaa olin lähellä heittää kauniisti asetellut tona-starterit (hmm... alkuruoka-tonnikala-annoksen?) pitkin käytävää, kun ajatus harhautui hetkeksi pois kolmesta lautasesta, joita kerrallaan kuljetin.

Samaan aikaan olisi takahuoneessa pitänyt valmistella bruschettoja, leikata patonkia ja tehdä niille kastiketta sekä kiillottaa shampanja- ja viinilaseja, veitsiä ja haarukoita ja yrittää vielä puhdistaa ruoantähteitä lautasilta, joita piti kantaa taas ylös tiskattavaksi. Varsinaista glamouria.

Illan kuitenkin pelasti työkaverin huuto joskus yhdeksän aikaan "Oh my god it´s snowing!". Silloin oli pakko juosta ikkunan eteen ja todeta, että kas vain, niinpähän tekee. Aivan luksusta! Keskipäivällä perinteinen maisema näyttää tältä:
 

Todistimme lumisadetta vielä aamullakin. Työpäivään kuului vielä illanvietto pubimme yökerhossa, johon tulivat kaikki pubilaiset. Siellä omilla pöydillämme oli juomat ja jäät valmiina, ei muuta kuin omenamehua lasiin ja menoksi. Baarin piti mennä kiinni neljältä, mutta musiikki soi vielä melkein kymmentä yli. Siitä sitten hiljalleen lähdimme hipsimään kämpille, mutta kävimme sitten vielä yhdessä toisessakin yökerhossa. Joskus viiden jälkeen, haettuamme leipomon ikkunaluukulta muutamat suklaakroissantit pääsimme kotiin, kuka nukkumaan, kuka oksentamaan.

Oma studioni näyttää tältä. Tosin se jatkuu pari metriä vielä kuvanottosuuntaan. (Onhan se pieni, mutta täällä 70 neliön chalet´t maksavat vaille miljoona euroa)
 

Eipä käy kateeksi baarimikkoja. He maistavat päivän aikana baarin kaikki juomat ja juomasekoitukset läpi. Muuten se olisi varmaan mukavaa, mutta ei eilisillan jälkeen...