Lauantaina kylässä oli paljon kovia lautailijoita ja suksittelijoita. Keskelle kylän pääraittia oli tuotu kolme reiliä ja 4500 euroa palkintorahaa. Kovimmat starat olivat sellaisia, etten osaa kirjoittaa saati lausua niiden nimiä. Jib nightissä oli kuitenkin hieno tunnelma.


Sunnuntaina suomalainen vuoristokauris aka vuoristo-opas Pette Halme otti minut ja kaverini kyytiinsä ja suuntasimme laaksoa pitkin eräälle vaellusreitille. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen eteemme avautui jääputous.

Kamat päälle ja kiipeämään! Olo oli kuin Vertical limit -leffassa, kun molemmissa käsissäni olivat jäähakut ja jaloissa monojen päälle vedettynä jääraudat. Uskoa hommaan antoi Petten vertailu jääkiipeilyyn ja kallion välillä: "Jää on paljon jännittävämpää, koska siihen ei voi luottaa oikeastaan ollenkaan. Kalliolla suunnilleen tietää, että kivet kestävät paikallaan."

Puolessa välissä nousua minulle kävi sama juttu, joka tapahtuu huhujen mukaan lähes jokaiselle ensikertalaisille. Rannelenkit, kylmä sää ja käsien pitäminen ylhäällä saivat kädet tuntumaan ranteista ylöspäin vartaloon kuulumattomilta vehkeiltä. Hauskahan se oli heiluttaa hakkuja kädet tunnottomana yli kymmenen metrin korkeudella.


Noh, on sitä sunnuntaita vietetty joskus televisiotakin katsellen.