Viime talvena asuin tammikuun alusta huhtikuun loppuun Sveitsin Verbierissä. Päivät sujuivat lasketellen ja vuoristokylässä hengaillen, illat duunissa tai kämpillä pyöriessä.

Kun kotiuduin lopulta toukokuussa, oli seuraavasta kaudesta jo sovittu. Tällä kertaa edessä on viitisen kuukautta Alppeja. Viisi iltaa viikosta olen töissä baarissa, muuten ollaan vaan ja hengaillaan. Opiskelut jäävät hieman kesken, mutta luulen pärjääväni.

Lähden reissuun yhden kaverini kanssa. Lentosuunnitelman vaihdoimme lopulta roadtrippiin. Lähdemme vuoden 89 Nissanin pick-upilla liikkeelle tavoitteenamme Hangon ja Rostockin kautta lopulta Genevestä 170km etäisyydellä oleva Verbier.

Tällä kertaa matkavalmistelut ovat sujuneet huomattavasti helpommin. Ei stressiä radiopuhelimista, lumivyörypiippareista, sondeista, käyttöä kestävistä kalvovaatteista, repuista, juomapusseista eikä juuri paljon muustakaan. Kaikki on jo viime kaudelta hanskassa.

Työt alkavat vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta lähdemme jo 26. päivänä matkaan. Paikalla kun pitää olla jo pari päivää ennen töiden alkua.

Miksikö jättää opinnot, kaverit, turvallinen ja helppo elämä Suomessa ja lähteä laskettelemaan kaudeksi Sveitsiin? Siihen on useampikin syy, mutta päällimmäisenä on se puuterilumi, joka Keski-Euroopassa odottaa. Face shot tarkoittaa niissä piireissä aivan jotain muuta.