Siesta on ymmärtääkseni kehitetty etelän maiden työntekijöitä varten, ettei aurinko nyt aivan polttelisi kesken puuhailun.

Sveitsissä työsopimukset on sorvattu ilmeisesti työntekijöitä varten. Kaikki kaupat laittavat ovet lukkoon kahdentoista pintaan ja kolmen aikaan kaupankäynti taas jatkuu. Kaudellahan tuo lienee jotenkin perusteltua: ihmiset ovat rinteessä, eivätkö ehdi rinteestä kaupoille. Mutta nyt, kun turisteja ei näy vielä pitkään aikaan, tuntuu tuo siesta lähinnä kiusaamiselta.

Turha unelmoidakaan Suomen aukioloajoista muutenkaan. Ruokakaupatkin, jotka ovat siestan aikaan kiinni, menevät kiinni jo seitsemältä.

Siestasta huolimatta oli mahtavaa herätä taas ensimmäiseen aamuun Alpeilla. Joitakin vuosia sitten ensimmäinen aamu Itävallassa oli mieletön, kun hotellin ikkunasta näkyivät mielettömät maisemat. Samoin viime talvena, ja edelleen se jaksoi yllättää. Vaikka loppupäivä olikin sumuinen, juuri heräämiseni aikaan aurinko paistoi siniseltä taivaalta. En voinut olla hymyilemättä.

Kävimme tänään päiväajelulla Ranskan puolella, kierreltiin Chamonixin katuja ja käytiin shoppailemassa halvat lihat, juustot ja muut peruselintarvikkeet Sallanchéen kylästä nixin takaa. Sama siesta sielläkin oli päällä. Surkeaa.

Koko Ranskan reissu lähti tänään oikeastaan siitä, kun heräämisen jälkeen ei tuntunut olevan mitään tekemistä. Kahvittelujen ja pleikkarin pelaamisen jälkeen alkoi elämä tuntua pitkästyttävältä. Vielä kun ei ole ehtinyt edes tottua tähän rentoon eloon, niin jotainhan sitten oli tehtävä. Matkalla sitten tajusin, että hitto, kuviostahan puuttuu laskettelu aivan täysin. Vähän himottaisi jo päästä mäkeen, mutta yksi tykkilumirinne ei nyt aivan niin paljon houkuttele.

Jos vaikka huomenna sitten...