Ihmettelen vain, että kenen mielestä lenkkeily on hyvä tapa päästä irti arjesta keskellä arkea. Itselläni ainakin juuri lenkillä ajatukset juoksevat samaa rataa: mistä töitä, mistä rahaa, miksi on niin vähän rahaa, pitikin olla taas koko kausi laskettelemassa, pitikin ostaa kaikenlaista jääkilkettä, miksi juttupalkkiot tulevat vasta joskus muulloin kuin juuri nyt, mitä sitä oikein tekisi... Ja samalla päässä soi biisinpätkä, jonka sanoja en aivan tarkasti muista.

Mutta jos jotakin hyvää. Kaunis auringonlasku, peltopyyn ja minkälieharakan viserrystä, ei vastaantulijoita, juoksu kulkee kuin juna (Keski-Euroopassa, ei VR:n).

Lenkki sujui siis mukavasti. Jalat eivät hapottuneet, kylkeen ei pistänyt, polvet kestivät hyvin ja hikikin nousi pintaan. Kesällä olisi tarkoitus juosta puolimaraton, joten luulen olevani hyvin aikataulussa.

Punnerrusseminaarien lisäksi järjestimme Kashmirissa parrankasvatuskoulutusta. Mie reputin, pojat pärjäsivät ihan hyvin. Säännöt olivat yksinkertaiset: älä ajele naamakarvoitusta. Alla tulokset.


Vasemmalta Antti, Seba ja Arttu.

Suomessa on hyvää ruokaa, lämmintä ja valoisaa. Ja flunssapöpöjä.

Ai niin, vinttikoiraprojekti jatkui Kashmirissa. Tai niin päätin, kun kävin kaverin kisavaa´alla viikonloppuna, ja kasvispainotteisen ruokavalion tulos paljastui: painoa oli kadonnut viitisen kiloa ja rasvaprosentti putosi pari prosenttiyksikköä. Vappuna seuraava tsekkaus.

Vinttikoiraprojekti jäi täysin ala-arvoiseksi suoritukseksi. Rasvat vähenivät parissa kuukaudessa 1,6tms prosenttiyksikköä, eli ei voida puhua muutoksesta. Kilot pyörivät pari kiloa matalammalla kuin lähtiessä, mutta en uskaltaisi puhua huomattavasta erosta. Niinpä vedon panos, illallinen fine dining-paikassa jäi maksettavakseni. Ruoka oli ihan hyvää.

Syytän heikosta suorituksestani epäsäännöllisiä työaikoja. Syyskauden alkaessa vuorot säännöllistyvät, vaikkakin ylitöitä pitää tehdä reilusti, jotta talvella pääsee hiihtämään. Nyt siis tekosyyt sikseen ja treenikausi päälle. Seuraava etappi on joulukuun alku, aikaa on siis vajaat kolme kuukautta. Katsotaan, mihin kunto ja strategiset mitat asettuvat. Kaveri ehdotteli vetoa, mutta nyt taidan haastaa vain itseni.

Aight.

Tänään oli ohjelmassa futisturnaus Konnunsuolla, eli paikallisen vankilan mailla. Tai ainakin lähellä siellä.

Aamu aukesi aurinkoisena, mutta pelien väleillä satoi vettä. Jalkapalloon, varsinkin harraste- sellaiseen pätee sama kuin useimpiin ulkoilmalajeihin, eli aurinkoinen keli on paras. Alkoi melkein ärsyttää, kun paikalla ei ollut kunnon katoksia. Ei sillä, helpostihan vajaat kymmenen peluria mahtuu viiden neliön varastokopperoon sadetta karkuun.

Kaiken kaikkiaan joukkueista pidettiin huolta. Paikallinen kuppila eli mielikuvituksellisesti Konnunsuon baari teki varmaankin kuukauden tilinsä yhdessä päivässä, kun kentältä oli ilmainen sukkulakuljetus baariin.

Pelit tietysti menivät miten menivät, mutta puulaakitouhuissa on aina huvittavaa seurata niitä tosissaan ottavia pelaajia. Yleensä he ovat astetta taitavampia pallonkäsittelijöitä, tai ainakin osaavat pyörittää peliä. Siihen päälle heillä on usein kantava ääni. Toisinaan tällaisia on koko joukkue täynnä. Sellaisia vastaan ei ole mukava pelata, koska läheltäkin tykitetään täysillä (maalivahtina voin kertoa, että pallo sattuu), että saadaan tuettua sitä 8-0 -johtoa aivan varmasti. Noh, onneksi näitä joukkueita on yleensä harvassa, maksimissaan yksi per lohko.

Toinen huvittavahko ilmiö on kuumana käyvät starat. Pelaan nyrkkeilyseuran joukkueessa, joten tänään seuran puheenjohtaja melkein repesi nauruun, kun joku junnari avautui myöhästyneen taklauksen jälkeen, että "vedän myöhemmin turpaan!"

Päivän pelien myötä vinttikoiraprojekti otti vähän vastatuulta, kun polvi vääntyi ikävästi. Eikä edes missään äijäilytilanteessa, vaan jalka jäi verkkoon kiinni, kun yritin osua maalissa olleeseen palloon.

Mikäköhän biitsielämässä niin ihmisiä vetoaa? Alle kahdessa tunnissa tulee hiki, vesi on märkää ja kylmää, kympistä ei voi hypätä kun korvaan sattuu matalammilta korkeuksiltakin, aurinkorasva alkaa tuoksua pahalle ja onhan se nyt kertakaikkisen tyhmää vain maata auringossa.

Noh, onpahan sitäkin kokeiltu. Oli tosi siistii.

Ai niin, käytiin parin kaverin kanssa terassilla. Pojat ottivat bisseä. En ymmärrä, että miten sitä voi juoda, kun jo pelkkä haju tuo mieleen pultsarit. Voiko joku väittää, että olut olisi maistunut ensimmäisellä kokeilukerralla hyvältä? Muistaakseni Jaffa oli heti alusta alkaen tosi hyvää.

Kolmas eilispäivän ihmetyksen aihe oli yksi juippi kuntosalilla. Miulla on kuukausikortti sellaiseen ehkä enemmän fitness-tyyppiseen kuin perinteiseen hikipunttissaliin, mutta silti, joku roti huumoriin.
Hikoilin vatsalihaksia matolla vanha kulahtanut paita päällä ja shortsit jalassa, kuuma olisi ollut ilman treeniäkin.
Eikös paikalle paukahda tyyppi paksuissa collegehousuissa, valkoisessa wifebeaterissa ja kaiken kruununa jokin baseball-lippis päässä väärinpäin. Ja tietysti olihan kädessä kolmen sentin paksuinen hikinauha, aadiidas.

Kohta juippi alkaa polkea kuntopyörää, tietysti ilman kenkiä. Hänen kaverillaan on torspon näköinen takatukkatrendikampaus ja jalassa släbärit. Mitä nämä jätkät oikein miettivät? Hyvä varmaan tehdä kyykkyjä tai yhtään mitään, kun kengät eivät tue jalkoja.
Toisekseen tuollaiset collegehousupojat voisivat mennä vaikka bodypumppiin. Salille tullaan nostamaan rautaa ja ähkimään, prkle. Ei sinne mennä pukeutumaan.

Ehkä en vain tajua.

Laihdutusblogeja on mielenkiintoista lukea.

Yhtä asiaa en ihan ymmärrä. Millä logiikalla helteellä alkaa turvottaa? Eikös silloin aineenvaihdunta ole tehokkaimmillaan, eli luulisi ennemmin kuivuvan? Mie ainaki hikoilen, eli nestettä poistuu. Vai enkö vain tajua?

Toinen mielenkiintoinen pointti on laihdutusruoat. Joku fiksu on joskus sanonut, ettei mikään hyvänmakuinen ole terveellistä. Seuraava pitsa ei ainakaan korviini kuulosta mitenkään nautinnolliselta:

Näkkileipäpizza:

2 näkkileipää, 2 tl ketsuppia, 25 gr kinkkusuikaleita, 2 rkl juustoraastetta (rasvaa max 5%), tomaattiviipaleita, herkkusieniä, paprikaa, sipulia, pizzamaustetta.

ja lisäksi kasvissalaattia ja kevytvirvoitusjuomaa
Yhteensä 2 pistettä

Ilmeisesti painonvartjoiden pisteitä. Pitäisi melkein kokeilla tuota ennen kuin tuomitsee. Vai jatkaako syömällä oikeaa pitsaa vaikka sitten vähän vähemmän.

Rannalla auringossa maatessa tulee rusketusta ja hikeä, mutta sama teho muutamilla positiivisilla oheisvaikutuksilla tulee myös auringossa lenkkeilyllä. Siispä lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Kuulin mennä viikolla, että lapsuuteni ja nuoruuteni pelikenttä, Tapavainolan nurmi muutama kilometri Lappeenrannan ytimen ulkopuolella olisi muuttunut hiekkakuopaksi. Muistan, kun pallo saattoi osua kentän ohi huristelevaan hiekankuljetusrekkaan, mutta en olisi uskonut, että kotikenttäni olisi tuhottu.

Juoksentelin siis kentän luo. Tie kentälle on jyrkähkö ylämäki, joten koko karmeus paljastui vasta aivan ylhäällä. Kyllä, kenttä oli louhittu ja tuhottu, jäljellä kuumaisemaa ja jättiläismäinen sorakuoppa. Aika järkyttävää. Niin ne lapsuuden maisemat muuttuvat.

Mutta etteikö jotain hyvääkin. Pari seinää siellä on aika kuvauksellisiin suuntiin. Lisäksi - soranajon määrästä riippuen - sinne on muodostunut hienoja droppeja jyrkillä alastuloilla. Toivon, että joulukuussa dumppaisi reilusti. Miksei jo marraskuussa. Joka tapauksessa, ennen vuodenvaihdetta pääsee harjoittelemaan kaamoskuvaamista jyrkille rinteille. Kyllä sinne ainakin kaksi käännöstä mahtuu.

Takaisinpäin tullessani juoksin läheisen tenniskentän ohitse. Harrastin joskus tennistä ja niillä asfalttikentillä kului monta iltaa viikossa. Pelikaverini kanssa ihmettelimme aina pariskuntaa, jossa mies oli joku 35-vee ja nainen 55+. Pelaaminen ei ollut aivan tasaista, mutta näyttivät nauttivan, kun kerran joka päivä kävivät.

Nyt, vajaat kymmenen vuotta myöhemmin ihmetykseni oli aikamoinen, kun sama pariskunta oli iltapäivän helteissä hakkaamassa palloa. Miehen poninhäntä oli pidentynyt entisestään, molempien valkoiset peliasut hohtivat samaan tapaan kuin 90-luvulla. Naisen lyönnit eivät lähteneet enää samalla tarmolla kuin aikanaan, mutta pelinhenki oli edelleen hyvä. Toisinaan on mielenkiintoista katsella lähelle.

Aurinko paistaa ja vapaapäiviä riittää. Tällaista kesän pitäisi olla.
Viime viikkoa kului aika vauhdikkaasti töitä tehden. Kalevan kisat eli yleisurheilun SM-kisat työllistivät läpi loppuviikon.

Isot kisat on mukava tapahtuma, koska se poikkeaa perusduunirytmistä. Toisekseen on mukava nähdä muiden lehtien toimittajia. Eiköhän viimeiset muutamat viikot mene aika nopeasti, ennen kuin edessä on lyhyt breikki töiltä.

Neljän viikon kuluttua on vinttikoira-lookin lopputarkistus. Tänään pidimme välipunnituksen. Ei hyvältä näytä. Paino ja rasvaprosentti ovat hieman pudonneet, mutta kaikenlaiset tekosyyt ovat saaneet hyvän startin hidastumaan. Ehkä suurimpina syinä töiden aiheuttama väsymys ja yleinen laiskuus. Saan paljon enemmän kiksejä riippumatossa makailusta kuin lenkkipolulla.

Kahdeksan työpäivän jälkeen ei huvita oikein edes kirjoittaa. Onneksi ei ole pakkokaan. Piste.

Kuntokuurin ensimmäinen askel oli kuntotesti. Pahin yllätys oli rasvaprosentti. 15,9 on törkeän korkea. Olkoon se joulukuussa yksinumeroinen luku.

Toinen huvittava seikka oli painoindeksi. 24,3 on normaalin ylärajoilla. Ok, esimerkiksi harva pitkä urheilija on normaalipainon haarukassa, mutta silti. Miehän oon melkeen pläski.
(edit: lyhyt yleisurheilija vaihtui pitkään urheilijaan, näin se kuulemma menee bmi:n suhteen.)

Hapenottokykykin on säälittävä, 52 oli indeksiluku. Ei tästä ole nyt kuin yksi suunta. Alaspäin.

Testaajan kanssa mietimme, että mitä tässä voisi oikeastaan tehdä. Pitäisi alkaa liikkua ja katsoa syömistä.

Ajattelin että tästähän voisi tehdä pienimuotoisen projektin. Elämäntapamuutokset ja muu potaska jääkööt niille, joita sellainen panostus kiinnostaa. Itse ajattelin tähdätä siihen vinttikoiralookiin. Painosta kymmenen prosenttia vajaassa puolessa vuodessa pois.

Aloitin projektin ostamalla sisäliikuntakengät. Vanhat ovat...jossakin. Lisäsin myös blogin kategorioihin vinttikoiran, jonka nimissä pyrin viikoittain listaamaan eräänlaista harjoituspäiväkirjaa.

Nyt nauttimaan juhannuksesta!