Aiempina talvina olen ollut töissä. Siinä on ehdottomasti puolensa. Esimerkiksi kuukausittainen palkka, joka mahdollistaa investointeja. Ja tietysti se, että kausarin saa puoleen hintaan.

Toisaalta onhan se tuskaa olla töissä, kun mahdollisuus on olla ilmankin.

Tänä syksynä on uskonpuute vaivannut monena iltana, juuri ennen nukkumaan menemistä. Olen huomannut, että kun tähtäimessä on vajaan neljän kuukauden löysäilyn peittäminen vastaavassa ajassa, vaatii se ihan älyttömiä panostuksia, ellei sitten ole ihmeen kaupalla löytänyt duunia, josta saisi kolme tuusaa kuukaudessa nettona. Koska sellaiset työpaikat ovat hyvin vähissä (jos on olemassakaan, siis sellaista, josta voi pitää neljä kk lomaa milloin haluaa), pitää muita töitä tehdä senkin edestä.

Eikä sillä, itsepä olen tämän tien valinnut. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos joskus haluaisi tehdä jotakin muutakin. Esimerkiksi viettää vapaan viikonlopun, käydä ihan missä vaan tai ostaa jotakin erityistä. Tähän mennessä olen onnistunut työntämään turhat tarpeet sivuun. Oikeastaan ei tee edes mieli tuhlata mihinkään ylimääräiseen, koska tietää, että rahalla on talvella käyttöä. Eikä tässä tarvitse enää kärvistellä kuin kaksi ja puoli kuukautta, niin helpottaa kummasti.

Joskus tavoitteellisen säästämisen myötä eteen tulee ainakin itseäni naurattavia juttuja. Ongelmani on, että useampi pari vanhoja farkkuja on alkanut osoittaa kulumisen merkkejä. En ole halunnut sijoittaa pitkään aikaan housuihin yli 40 euroa, joten brändihousut ovat jostakin lukioajoilta asti.

Ei se sinällään ole mikään ongelma, koska tuunaus on nykyään trendyä. Yhden parin kohdalla piti kuitenkin luovuttaa, vaikka kuinka taistelin loppuun asti. Rakkaista ja vanhoista diiseleistä olivat molemmat reidet vähän kuin kuluneet rei´ille. Eihän siinä vielä mitään, nehän sopivat hyvin baarityöhön. Vähän kun kursii kasaan, niin näyttää tosi rokilta. Yritin ommella lahkeita kasaan, ne kun olivat kuluneet puhki kantapään kohdalta ja vain rispaantunut reunaosa (mikä hitto on oikea termi?) oli enää jäljellä. Sain ommeltua lahkeet kasaan siten, etteivät ne näyttäneet enää 70-luvun leveälahkeisilta byysilta. Erehdyin kuitenkin vilkaisemaan takataskujen kohtaa. Kangas oli kulunut niin haperoksi, että käsi tuli käytännössä taskujen vierestä läpi. Oli hyvä taistelu, mutta mikään ei ollut puolellani...

Noh, tänään sain taas lisämotivaatiota työntekoon, kun katselin ja ynnäilin ensi talven hissilippujen hintoja.
Intiassa päivän hiihdot maksavat noin 15 euroa. Jos niitä päivä on arviolta 30, kertyy hissilippumenoja 450 euroa.

Chamonixiin on pakko ottaa kausari, koska siinä on tiettyjä etuja, kuten ilmaislippuja lähihiihtoalueille. Pientä nikottelua aiheuttaa Nixin kausarin hinta, 1045 euroa. Siis tonni siitä, että saa hiihdellä. Ihan hirveä hinta. Tosin, jos sen ostaa marraskuun loppupuolella, saa kolmanneksen alennusta. Jos laskee ilmaislippujen arvon (esim. Verbieriin saa 3 x 40 euron alennuksen, samoin Italian puolelle), niin ei se tunnu enää niin julmalta.
Engelbergiin 15.3. - 31.5. saa hissilipun säälittävällä 350 frangin eli noin 200 euron hinnalla.
Lyhyen laskutoimituksen perusteella hissilippuihin saa uppoamaan melkein puolitoista tuhatta euroa. Se on aika paljon rahaa. Varsinkin, kun sitä miettii myöhään illalla.

Tänä vuonna olen kokeillut siis ns. aitoa hiihtopummimeininkiä, että olen tehnyt paljon töitä, jotta talvella ei tarvitsisi. Saa nähdä, riittääkö syksyn työnteko pelkästään, vai pitääkö talvellakin vähän suorittaa ansaintaa. Kun hipsii menemään täällä syksynkohmeisessa Suomessa, tuntuvat aurinkoiset vuoret todella kaukaisilta, vaikka sen maiseman ajattelu onkin helpoin tapa saada väsynyt mieli aamulla virkoamaan.

Täytyy sitten talvella kertoa, että kannattiko tällainen yhden ajanjakson ylipaineistaminen sillä verukkeella, että sen jälkeen saisi tsillailla.

Edit 1h myöhemmin: Ajattelin lisätä tähän postaukseen jonkin aihekuvituksen, jotta omatkin fiilikset paranisivat vähän. Löysin sitten talven kuvakansiosta ihan kipeän hyvän albumin, eli opas-Mikulta saatuja kuvia. Tuli vedet silmiin, kun repeilin kuville ja niiden nostattamille fiiliksille. Tässä muutama otos, hymyilyttää vieläkin. Niin ja palatakseni tuohon alkupostauksen viimeiseen spekulaatioon: Mikun kuvia katsomalla uskallan jo väittää, että kaikki tulee olemaan pienen ponnistelun arvoista.


Miku, se Alpina oli ihan ok kämppä? Kuva otettu viime vuonna joulukuun alussa. Oli kelit kohdillaan.


Noh, tätä kuvaa ei tarvinne hirveästi selittää? Miku löysi jonkun roskiksen viereen jättämät pyhäinjäännökset. Otettiin mukaan, etteivät ne joutuisi hunningolle.


Mikulle taas kysymys, että miltä päivältä tämä oikein oli? Noh, aika jees kelit joka tapauksessa.


Lumilautailijat...


Päivänä, jolloin pyydaa vain riitti ja riitti. Ja traverse oli pitkä kuin Antin kevätputki...